Vihreän siirtymän hankkeiden sääntely ja kansalaisten osallistumisoikeudet

Euroopan vihreän siirtymän tavoitteena on saavuttaa hiilineutraali, resurssitehokas ja kilpailukykyinen EU vuoteen 2050 mennessä. EU on perinteisesti painottanut osallistumisoikeuksia ympäristöpolitiikassaan, mutta uusien EU-säädösten myötä lupamenettelyjä on pyritty yksinkertaistamaan ja nopeuttamaan. Suomessa Orpon hallitusohjelma painottaa investointiluvituksen sujuvoittamista ja puhtaan energian investointeja, ja samalla korostetaan kansalaisten osallistumisoikeuksia ja oikeusturvaa. Siirtymän toteutus on kuitenkin herättänyt huolta ympäristönsuojelun tasosta ja osallistumismahdollisuuksien kaventumisesta, kun lupaprosesseja nopeutetaan. Tässä artikkelissa tarkastellaan osallistumisoikeuksien toteutumista ja haasteita EU:n keskeisissä vihreän siirtymän säädöksissä – uusiutuvan energian direktiivissä (RED III) ja kriittisten raaka-aineiden asetuksessa (KRA-asetus) – sekä Suomen kansallisessa vihreään siirtymään kytkeytyvässä sääntelyssä, kuten yhden luukun menettelyssä ja puhtaan siirtymän sijoittamisluvassa. Tarkastelu osoittaa, että osallistumisoikeuksia on uuden sääntelyn myötä heikennetty, vaikka reilu siirtymä vaatisi vahvoja osallistamiskäytäntöjä sekä avointa tiedottamista, sillä hankkeiden hyväksyttävyys ei synny pelkästään nopeasta luvituksesta, vaan luottamuksesta ja aidosta vuorovaikutuksesta. Nykyiset lainsäädäntömuutokset eivät poista osallistamisen mahdollisuutta, mutta tekevät osallistumisesta haavoittuvampaa, kun menettelyt nopeutuvat ja joltain osin osallistumismahdollisuudet heikkenevät. Muutokset eivät ole olleet kaikilta osin suuria, mutta suunta on kohti osallistamisen supistamista ja ympäristöperusoikeuden kaventamista.