Vahvuusmentorointi: kehittämistutkimus opettajan vahvuusperustaisesta tukemisesta työuran induktiovaiheessa

Opettajien suuri ammattiryhmä tekee yksilölle ja yhteiskunnalle merkityksellistä kasvatus- ja sivistystyötä. Suomalaisten opettajien työssä jaksaminen ja työhön sitoutuminen ovat kuitenkin herättäneet huolta. Yhdeksi tavaksi edistää opettajien työhön kytkeytyvää hyvinvointia, ammatillista kehitystä ja alalla pysymistä on esitetty erityisesti uran alkuvaiheen eli induktiovaiheen tukemista. Induktiovaiheessa yksi hyödynnetyimmistä ja tutkituimmista tukimuodoista on mentorointi.

Tämä tutkimus sijoittuu positiivisen psykologian viitekehykseen ja perustuu pragmatistiseen ja melioristiseen näkökulmaan, jonka mukaisesti ihminen voi aktiivisella toiminnallaan vaikuttaa elämäänsä. Positiivisen psykologian alalta tutkimuksen keskiössä ovat luonteenvahvuudet, joiden tuntemuksen ja käytön tiedetään edistävän kukoistusta työssä.

Tutkimuksen tarkoitus oli tutkia, miten induktiovaiheen opettajaa voidaan tukea luonteenvahvuuksiin perustuvalla mentoroinnilla. Nelisyklisessä kehittämistutkimuksessa luotiin VIA-luonteenvahvuuskäsitystä ja induktiovaiheen opettajien mentorointia yhdistelevä ammatillinen tukimuoto, josta käytetään nimitystä vahvuusmentorointi.

Suunnitteluvaiheessa muodostettiin vahvuusmentoroinnin suunnittelumalli luonteenvahvuuksien sekä mentorointitutkimusten ja -teorioiden perusteella. Testaamisvaiheessa toteutettiin yhden lukuvuoden mittainen mentorointikokeilu 11 perusopetuksen opettajalle. Tutkimuksen pääaineiston muodostivat mentorointiin osallistuneiden opettajien loppuhaastattelut sekä tutkijan muistiinpanot. Tukiaineistona toimivat mentoroinnin aikaiset välihaastattelut sekä alku- ja loppukysely.

Arviointivaiheessa haastatteluaineisto luokiteltiin ja analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Aineiston perusteella mentorointi yhdistettynä vahvuusinterventioon koettiin merkitykselliseksi ja toimivaksi tavaksi tukea opettajuuden alkuvaihetta. Vahvuusmentorointi tarjosi osallistujille heidän tarvitsemaansa psykososiaalista tukea, lisäsi myönteistä ajattelua ja työssä onnistumisen edellytyksiä sekä vahvisti opettajan ammatillista kasvua. Opettajille muodostui ymmärrys luonteenvahvuuksista laaja-alaisina, kehitettävinä ja keskenään yhtä merkityksellisinä ominaisuuksina, joita kaikkia voi opettajan työssä tunnistaa, hyödyntää ja kehittää.

Kehittämisvaiheessa osallistujien kuvaamaa vahvuusmentoroinnin merkitystä koettuun pedagogiseen hyvinvointiin tarkasteltiin yleisen hyvinvoinnin PERMA-teorian elementtien avulla. Lisäksi arvioitiin vahvuusmentoroinnin onnistumista Kirkpatrickin mallin avulla.

Tulosten perusteella rakennettiin opettajien vahvuusmentorointimalli, joka on käytännöllinen kuvaus siitä, miten vahvuusmentorointia voidaan toteuttaa. Vahvuusmentorointi muodostuu ryhmä- ja yksilötapaamisista, millä tavoitellaan molempien tapaamismuotojen etuja. Etä- ja lähitapaamiset mahdollistavat mentorointiin osallistumisen laajemmaltakin alueelta. Tapaamisten sisällöt perustuvat osallistujien tarpeisiin sekä tutkimuksessa kehitettyihin mentorointikäytänteisiin ja harjoitteisiin, joissa yhdistyvät luonteenvahvuustyöskentely ja ammatillisen kasvun näkökulmat.

Vahvuusmentoroinnissa keskustellaan laaja-alaisesti opettajuudesta ja opettajan työstä. Kaikissa keskusteluissa pyritään positiivisen psykologian ja meliorismin mukaisesti huomaamaan hyvät asiat, onnistumiset ja etenkin luonteenvahvuudet. Vahvuusmentoroinnin osapuolten välistä toimintaa ohjaavia periaatteita ovat kunnioittava kohtaaminen, vertaisuus ja luottamuksellisuus.

Vahvuusmentorointimalli yhdistelee luonteenvahvuuksien ja mentoroinnin mahdollisuuksia opettajien työn tukemisessa ensimmäisenä Suomessa. Vahvuusmentorointimallia sekä sen yksittäisiä harjoituksia ja käytänteitä voidaan hyödyntää induktiovaiheen opettajien mentoroinnissa, mutta myös muissa ammatillisissa ohjausmuodoissa ja uran vaiheissa.