”Tilaa on, sinne mahtuu joukkoja eikä se häiritse siviilien elämää”: Lapin ja Saamenmaan militarisaatio kolonialismin tulkintakehyksessä

Militarisaatio näkyy konkreettisesti Lapissa ja Saamenmaalla esimerkiksi lisääntyvinä sotaharjoituksina ja maanpuolustuksen tarpeisiin vastaavina infrastruktuurihankkeina. Vaikka muutoksilla tulee olemaan kauaskantoisia vaikutuksia paikalliseen elämään, aluekehitykseen ja saamelaisten oikeuksiin, puuttuvat nämä näkökulmat meneillään olevasta militarisaatio- ja maanpuolustuskeskustelusta. Tässä artikkelissa pyrin rakentamaan pohjaa pohjoismaiselle dekoloniaaliselle militarisaatiotutkimukselle, jossa huomio keskittyy erityisesti maan militaariseen käyttöön, militarisaation kolonialistiseen maantieteeseen sekä sen haastamiseen. Artikkelin lopussa syvennyn hetkeksi Etelä-Lapissa sijaitsevaan Rovajärven ampuma-alueeseen liittyviin muutoksiin ja kamppailuihin sekä Saamen­maalla keväällä 2024 järjestetyn mittavan Naton Nordic Response -sotaharjoituksen puitteissa nousseisiin kysymyksiin. Esitän, että Pohjois-Suomen militarisaatio etenee tällä hetkellä perustuen pitkälti perinteiseen tyhjän maan harhaan, joka piirtää alueesta kuvaa laajana ei-kenenkään maana, jossa riittää tilaa toimia. Seurauksena on kolonialismin historiasta tuttujen prosessien ja valtasuhteiden vahvistuminen: paikallisten ja saamelaisten äänten ja oikeuksien sivuuttaminen, asuttajakolonialistisen maan haltuunoton syveneminen sekä aluekehitys, joka heijastaa yhä kauempana määrittyviä intressejä ja tavoitteita paikallisen monimuotoisuuden ja kestävyyden sijaan.