Tiedepopulismi ja valistus: Kuinkas suunnistautua tieteen kriisissä?

Tieteellinen työ on riippuvainen ympäristöstään, ja tutkimuksen arvostus voi rakentua monin tavoin. 1900-luvun ajattelijoista Martin Heidegger katsoi parhaaksi jäädä syrjäseuduille vetäytyä maineen tavoittelusta. Albert Einstein sen sijaan liikkui maailmalla ja rakensi taitavasti tiedotusvälineitä hyödyntäen valtaisin maineen. Hän nousi tieteen sankariksi, ja hänen suhteellisuusteoriastaan muodostui ideologisesti poikkeuksellisen vahvaksi malli. Einsteinin suosio rakentuu hänen omien sanojensa mukaan vahvasti sille, että hänen teorioitaan ei ymmärretä. Kari Enqvist ja Esko Valtaoja ovat Suomessa käyttäneet vastaavaa mallia, jota kutsun tiedepopulismiksi. Tiedepopulismissa näkemykselle rakennetaan suosiota painottaen sitä, ettei sitä voi ymmärtää. Kirjoituksen lopussa päädyn empiiristen tieteiden kriisiin ja ehdotan, että tässä tilanteessa olisi hyvä kääntyä pois tiedepopulismista kohden valistuksen tavoitteita.