Sosiologia kamppailuna ja sovituksena: Tiede, kommunismi ja konflikti Mauno Koiviston politikassa 1950- ja 60-luvuilla

Mauno Koivisto väitteli Turun sataman sosiaalisista suhteista 1956. Tämä artikkeli keskittyy Koiviston yhteiskuntatieteen ja hänen politiikkansa väliseen suhteeseen. Sodanjälkeisinä vuosina monet työpaikat olivat vahvasti politisoituneita ja kommunististen ammattiliittojen pelättiin edistävän vallankumousta Neuvostoliiton tuella. Koivisto osallistui 1940-luvun lopulta alkaen kommunisminvastaiseen järjestökamppailuun. Hänen lyhyeksi jäänyttä tieteellistä uraansa arvioidaan osana teollisuussosiologiaa, radikalismin tutkimusta ja rationalisointia, jotka olivat nousevia tutkimushaaroja niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. 1960-luvun murroksiin Koivisto ei vaikuttanut tutkijana vaan poliitikkona, mutta muutoksen suuntaan vaikuttivat myös tieteen ajatusmallit. Erityistä huomiota kiinnitetään Koiviston näkemyksiin kommunismista, poliittisen konfliktin sääntelystä ja tavoiteltavan sosiaalisen järjestyksen luonteesta. Koivistolla tieteellisen tutkimuksen inspiroima modernistinen empirismi muuntui ajan mittaan eräänlaiseksi dialektiikaksi, jossa tieteellisiä ideoita tasapainotettiin kokemustiedon ja perinteisempien käsitysten kanssa. Koiviston myöhemmissä kirjoituksissa näkyi myös ideologinen käsitys kommunismista, mikä voi olla perua hänen nuoruudenkokemuksistaan.