Sosiaalinen pääoma ja vuorovaikutus kunnissa virtuaalisen johtamisen kontekstissa

Etätyöhön ja virtuaaliseen johtamiseen siirtyminen COVID-19-pandemian aikana oli radikaali muutos monilla työpaikoilla. Kunnissa etätyöhön siirryttiin mahdollisuuksien mukaan ja monipaikkaisuus on jäänyt pysyväksi osaksi paikallista hallintoa ja palveluja.

Tässä artikkelissa lähestymme virtuaalista johtamista sosiaalisen pääoman näkökulmasta. Olemme kiinnostuneita, miten sosiaalisen pääoman ulottuvuudet ja mekanismit toteutuvat kuntien ylemmän ja keskijohdon johtamistyössä siirryttäessä etä- ja hybridityöhön vuosina 2020-2021. Mielenkiintomme kohdistuu siihen, miten kuntien johto näkee johtamisen ja vuorovaikutuksen toteutuvan virtuaalisen johtamisen kontekstissa, miten sosiaalisen pääoman ulottuvuudet ja mekanismit ilmenevät virtuaalisissa verkosto- ja vuorovaikutussuhteissa, ja millainen virtuaalinen vuorovaikutus vahvistaa sosiaalista pääomaa.

Tutkimusmenetelmänä on laadullinen case-tutkimus. Haastattelimme kevään 2021 aikana 22 johtajaa kahden kunnan ylimmästä ja keskijohdosta. Tulokset osoittavat, että etäpalaverit kattoivat valtaosan päivästä, mutta useimmiten tarkoituksena oli informointi ja yhteisten linjausten tekeminen, mikä rajoitti keskustelua. Tunnistamassamme yhteisöpuheessa painottuivat yhteisöllisyys, ratkaisukeskeisyys ja inhimillisyys, kun taas minäpuheessa korostuivat etenkin ongelmakeskeisyys, hierarkkisuus ja perinteinen johtamiskäsitys. Keskeiseksi löydökseksi nousee sellaisen virtuaalisen johtamisen rakenteiden ja töiden seurannan järjestäminen, joka lisää osallisuutta ja keskustelua, ja vahvistaa sosiaalista pääomaa.