Raportointi keinona saavuttaa vihreyttä? EU:n uuden raportointisääntelyn vaikutukset

Ilmastonmuutoksen torjunta ja kestävä kehitys ovat olleet jo vuosia sääntelyn kehittämisen keskiössä, ja niiden rooli tuskin ainakaan heikkenee tulevaisuudessa. Erityisesti EU:sta on viime vuosina tullut runsaasti uutta sääntelyä aiheesta. Vuonna 2020 annettiin paljon julkista keskusteluakin herättänyt taksonomia-asetus. Vuonna 2022 annettiin kestävyysraportointidirektiivi, joka sinänsä ei ole uusi direktiivi, vaan kolmen aiemman direktiivin muuttaminen. Muutokset erityisesti listatuille yhtiöille ja rahoituslaitoksille ovat todella suuria, ja ne alkavat näkyä lähivuosina. Nämä molemmat ovat olleet runsaan akateemisen keskustelun ja tutkimuksen kohteena. Suomessa aiheesta ei ole juurikaan vielä kirjoitettu oikeustieteellistä tutkimusta. Tämän katsauksen tarkoituksena on tarkastella sekä kestävyysraportointidirektiiviä että taksonomia-asetusta. Katsauksen tavoite on tarkastella vihreään rahoitukseen liittyvää aikaisempaa tutkimusta ja siellä kehitettyjä politiikkasuosituksia, ja verrata niitä EU-sääntelyn tavoitteisiin ja sääntelyvalintoihin. Artikkelissa aihetta käsitellään seuraavien kysymysten avulla: 1) Mitkä ovat raportointisääntelyn kannalta keskeisiä seikkoja vihreän rahoituksen edistämisessä, ja 2) Miten EU:n taksonomia-asetus ja kestävyysraportointidirektiivi suhtautuvat näihin keskeisiin seikkoihin?