Potentiaalisesti tappava parisuhde? erotilanteen uhkaavuus ja uhrien suojaamisen edellytykset sukupuolistuneen väkivallan viitekehyksessä

Tiivistelmä: Artikkelissa käsittelemme väkivaltaisen parisuhteen päättymiseen liittyvää uhkaa naisiin
kohdistuvan eron jälkeisen vainon ja perhesurmien kontekstissa. Analysoimme eron jälkeisen vainon ja
perhesurmien yhteisiä piirteitä sukupuolistuneen väkivallan viitekehyksessä. Kysymme, millaisena uhkaava
erotilanne ilmenee ja mitä uhrien suojaaminen edellyttää. Tavoitteena on syventää naisiin kohdistuvan
väkivallan tutkimustietoa eroon liittyvästä kuolettavan väkivallan uhasta ja tuottaa tietoa eron uhkaavuudesta
uhrien suojaamisen sekä perheiden tilanteiden arvioinnin tueksi. Aineistona ovat 16 eron jälkeisen
vainon kohteena olevan naisen haastattelut ja neljän perhesurmatapauksen oikeudenkäyntiasiakirjat.
Aineistojen kvalitatiivisessa analyysissa konstruoimme neljä eron uhkaavuutta määrittävää piirrettä: 1)
väkivaltaisen suhteen kiinnipitävyys, 2) väkivallan pakottava ja kontrolloiva luonne, 3) tappavan teon
uhka ja sen moninaiset laukaisevat tekijät sekä 4) vakavan väkivallan uhan tunnistamattomuus. Eron
uhkaavuutta määrittävien piirteiden perusteella uhrien suojaaminen edellyttää uhrin tunnistetuksi ja kohdatuksi
tulemista sekä monialaista riski- ja uhka-arvion tekemistä, yhteistyötä ja vastuunottamista. Naisten
ja lasten suojaamisen vastuu ulottuu laajasti eri viranomaisille varhaiskasvatukseen, koulu- ja nuorisotoimeen,
sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä poliisille ja oikeusviranomaisille.