Peruskoulun kauaskantoinen merkitys elämänkulussa

Suomalainen peruskoulu on ollut kansallinen ylpeyden aiheemme, jonka on nähty tasaavan kotitaustausta johtuvia eroja, torjuvan eriarvoistumista ja vahvistavan myönteistä demokratiakehitystä. Suunta on kuitenkin eri indikaattoreilla tarkasteltuna ollut viime vuosina huolestuttava. Valtioneuvoston selvityksen keskeiset tulokset osoittavat yhteiskunnan alueellisen ja sosiaalisen eriytymisen haastavan kouluja sekä paikallisesti että kansallisesti, mikä näkyy erityisesti oppilaiden ja koulujen välisten oppimiserojen kasvuna. Kotitaustan merkitys erojen selittäjänä on voimistunut, ja se on huolestuttava signaali ottaen huomioon, että oppivelvollisuuskoulun alkuperäinen tarkoitus on ollut nimenomaan tasoittaa kasvuolosuhteista johtuvia eroja. Niin ikään yhä useammat lapset ja nuoret alkavat irtautua koulusta yhä varhaisemmassa vaiheessa. Opetushallituksen selvityksen mukaan maassamme on ”luultavasti vähintään 4 000” yläkouluikäistä oppilasta, joiden poissaolot aiheuttavat suuria ongelmia heidän koulunkäynnilleen. Unohtaa ei sovi myöskään jo ennen covid-19-pandemiaa alkanutta uutisointia niin oppilaiden kuin opetushenkilöstön lisääntyneestä uupumuksesta.

Tässä artikkelissa etsimme tutkimustemme perusteella vastauksia kysymyksiin: Mikä saa lapsia ja nuoria irtautumaan koulusta? Miksi kaikki eivät kouluun koskaan kiinnitykään? Millä tavoin voimme edistää lasten ja nuorten kouluun kiinnittymistä ja siten vahvistaa kasvuikäistemme mahdollisuuksia integroitua yhteiskuntaan? Käytämme artikkelissamme runsaasti autenttisia aineisto-otteita nuorilta vangeilta. Otteet ovat Äärelän vankiaineistoista, joissa nuoret kertovat heidän siihenastisista elämänkuluistaan.