Perintö- ja lahjaverolain vanhanaikaisten menettelysäännösten yhteensovitus digitalisaatioon ja uudelleenharkintakieltoon

Perintöverotuksen veroilmoitus on vapaamuotoinen perukirja. Siitä säädetään pääosin perintökaaressa paremmin nykyisiin lahjaveroilmoituksiin. Perintö- ja lahjaverotusta koskevat perheoikeuden ja vero-oikeuden säännökset on suunniteltu ennen tietokoneiden yleistymistä. Samalla verotuksen toimittaminen perustuu suurelta osin verotusmenettelystä annetun lain säännöksiin, jotka on säädetty edesauttamaan digitalisaation hyödyntämistä ja ajatellen tuloverotuksen rakenteellisia veroilmoituksia.

Perintö- ja lahjaverotusta nimenomaisesti koskevat verosäännökset ja perheoikeudesta lainatut säännökset ovat liian vanhanaikaisia. Ne sopivat huonosti uusiin digitalisaatiota edistäviin menettelysäännöksiin. Automaattista päätöksentekoa ja uudelleenharkintakieltoa koskevat säännökset osoittavat näitä ongelmia. Sääntelyn heikko laatu ja säännösten puutteellinen yhteensovitus vaarantavat oikeudenmukaisen ja lakiin perustuvan verotuksen toimittamisen.

Hallitusohjelmassa on useita veromuotoon liittyviä ja osin keskenään jännitteisiä kirjauksia. Tulevissa selvityksissä ja lainsäädäntöhankkeissa pitäisi huomioida kokonaisuus ja huoltaa menettelysäännökset.