My Murmansk – My Rovaniemi: Kuukauden tekstiilit tammi-kesäkuussa 2015 esittelee Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunta.

TSMO Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta kuuluu Firts-Artsmo-verkostoon, jonka tavoitteena on edistää Suomen ja Venäjän lähialueiden korkeakoulujen yhteistyötä. Artsmo-verkoston lokakuun viimeisellä viikolla pidetyn Artsmo-intensiivityöpajassa tartuttiin Murmanskin sosiaalisiin ilmiöihin. Teemana oli Murmansk - sosiaalinen ilmiö. Työpajan näyttely avattiin Murmansk State Humanities Universityssa (MSHU) 31.10.2014. Työpajaviikon tapahtumat tiivistyivät visuaalisesti Kide -lehden Tuokio arktisessa -artikkelissa (Vanhanen 2014), jossa kuutiopäät eli valkoisten teostasojen kantajat ovat matkalla pystyttämään näyttelyä. ARTSMO -verkoston kurssi rahoitettiin CIMO:n FIRST-ohjelmasta (Finnish-Russian Student and Teacher Exchange Programme). Kurssille osallistui taiteen, muotoilun ja viestinnän opiskelijoita Lapin ja Murmanskin yliopistojen lisäksi myös Aalto yliopistosta, Lahden Muotoilu- ja taideinstituutista sekä Taideyliopistosta (kuva 1.). Intensiivikurssin järjesti Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta yhteistyössä MSHU: n kanssa. Lapin yliopistosta työpajan suunnitteluun ja ohjaukseen osallistuivat professori Hannu Vanhanen (graafinen suunnittelu), yliopistonlehtori Heidi Pietarinen (sisustus- ja tekstiilimuotoilu) ja suunnittelija Essi Kuure (teollinen muotoilu). Työpaja on osa UArctic Sustainable Arctic Art and Design -temaattisen verkoston toimintaa. Kansainvälisessä yhteistyössä Lapin yliopiston tärkein strateginen kumppani on Arktinen yliopisto (UArctic), joka tarkoittaa eri yliopistojen, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja muiden järjestöjen välistä yhteistyöverkostoa liittyen koulutukseen ja tutkimukseen pohjoisessa. My Murmansk – My Rovaniemi Voiko pohjoisuuden kokea väreinä ja tekstuureina? Matkustaessa kulttuurista toiseen, kuten Rovaniemeltä Murmanskiin (noin 400 km) muuttuu ympäristön värimaailma värien juhlaksi. Murmanskissa autojen sivuilla harmaan kaikki sävyt viettävät juhlaa ja illalla kaupunki-ilman täyttää tiivis kivihiilen ja öljyn hajuyhdistelmä. Kerrostalojen pinnoilta löytyvät värit huumaavat, vaikka lumi ei ole vielä satanut maahan. Turkoosin sävyjen asteita on niin paljon, että tuntuu kuin näkisi ajan kuluvan. Maalipinnan luonnollinen kuluminen on antanut vastaväripareille kauniin tekstuurin. Betoniset seinät eivät vastaa enää funktionalistien esteettistä ajatusta niiden anonyymistä luonteesta, koska pinnat ovat kaikkea muuta kuin sileitä ja historiattomia. Betoni vie hetkeksi katsojan Minna Sarantola-Weissin Reilusti ruskeaa -kirjan (2009) tarjoamiin tunnelmiin lähihistorian ongelmista ja ihanuuksista. Murmanskissa aika kuluttaa kaikkialla talojen seiniä, jotka paljastavat maalikerrosten alta vastaväripareja, kuten keltainen/sininen ja vihreä/punainen. Keltainen, okra, kulta, venäjän sininen ja rubiinin punainen viettävät tsaarin aikaista juhlaa jopa tullivirkailijan arvomerkeissä, yliopiston (MSHU) palkintopokaaleissa ja karkkipapereissa. Murmanskin yliopiston opiskelija Victoria Kuznetsovan Myth about the Origin of the World -kollaasin lähtökohtana oli Kalevalan maailmansyntymyytti. Sotka munii veden emon polvelle kuusi kultaista ja yhden rautaisen munan. Munat rikkoutuvat, ja niistä muodostuvat maa, taivas, aurinko, kuu ja pilvet. (Kalevala, Kalevalan 1 runo, säkeet 231–236.). Kuznetsova kuvasi työssään valmiin maailman urbaanina Murmansk kaupunkinäkymänä, jonka syntyyn johtaviin tapahtumiin osallistuvat ihminen, sotka ja taivaankappaleet. Kollaasi kuvaa ihmisen ja luonnon välistä ongelmallista suhdetta, joka sisältää sekä myyttistä luonnonkauden eksotiikkaa että autioitumista ja kaikenlaisia ongelmia. Tarkastelunäkökulmaksi muodostuu katsojan suhde pohjoiseen ympäristöön, mutta kyse ei ole vain pohjoisen valosta tai kaamoksen väreistä. Murmanskin keskustaan vuonojen yli johtava silta on melko vaikuttava näky yövalaistuksessa ja vie helposti kuvitelmissa Brooklynin sillalle New Yorkiin. Sillan jälkeen rantatien rautatiekiskoilla seisovat pikisäiliövaunujen loputtomat jonot, joita seuraa laajat autotalli-, lähiö- ja satama-alueet. Kerrostalojen ikkunoista näkyvä valo on värillistä, kuten vaalean sinistä, punaista, keltaista, joten lähiöt muistuttavat pimeydessä koristeellista mosaiikkia. Jokainen ikkuna ja kerrostalo on erilainen, toisin kuin suomalaisten talopakettien sälekaihtimilla suljetut kotien julkisivut. Parhaimmillaan avoimet ikkunat ovat kuin kertomuksia tavallisten pohjoisten ihmisten elämästä, joka voi olla paljon värikkäämpää kuin kaunokirjallisuuden esittämät tarinat. Miten asunnoista tulee koteja? Kyse on sisustamisesta ja koristelemisesta, mutta myös kuluttamisesta, sotkemisesta ja rumentamisesta kirjoittaa Pia Ingström teoksessaan Tunteilla on tilansa (2014). Tiedetoimittaja Marjo Laukkanen kirjoittaa Lapin yliopiston Kide -lehdessä (Laukkanen 2013), että pohjoisuus taiteessa on kuin saippuapala. Juuri kun siitä kuvittelee saavansa kiinni, se luiskahtaa toisaalle. Naukkarinen puolestaan pohtii Arjen estetiikka kirjassaan (2001, 154.), miten edes arjen värimaailmasta ei voi sanoilla saavuttaa kaikkea. Vaikka Murmanskin ilmasto vastaa pohjoisen Suomen ilmastoa, on meren vaikutus huomattava ja sään vaihtelu auringonpaisteesta lumisateeseen tavanomaista. Värien sävyerot näkee silmillä paljon tarkemmin, kuin osaan kertoa. On vain hyväksyttävä, että visuaalisuus, taktiilisuus, kineettisyys, elämyksellisyys ja monet muuta seikat eivät ole käännettävissä verbaalisille kielille. My Murmansk - My Rovaniemi -työryhmän tekemät paikallisten asukkaiden haastattelut toivat esille pohjoisen ulottuvuuden, paikkaan sidotun problematiikan ja interaktiivisuuden. Dokumentaristinen näkökulma loi käsityksen paikallisten asukkaiden arjen estetiikasta ja siten heidän suhteesta ympäristöön: “I like the city itself, people here, but I would prefer to live in another climatic zone”. … “In general I like Murmansk, but I haven´t seen many cities, so I can´t be objective, but I suppose, I would prefer to live in a town in the central part of Russia. Here is ok mostly, but people are gloomy and nature is poor”. (My.Murmansk /My Rovaniemi 2014.) Haastattelut välittivät myös ajatuksen siitä, miten kauneus syntyy ihmisen vuorovaikutuksesta ympäristönsä kanssa ja osallistumisessa ympäröivään maailmaan, jossa on esimerkiksi ikkunoita, sukulaisia ja sienimetsiä. Pauliina Raution Writing about Everyday Beauty in a Northern Village väitöskirjatutkimuksessa (2010) arjen kaunis kiinnittyy elämässä merkityksellisiin suhteisiin. Tutkimukseen osallistui neljä pohjoisen pienkylässä asuvaa naista. Jokainen heistä kirjoitti kirjeitä kauneudesta arjessaan ja vaihtoi kirjeitä kerran kuussa vuoden ajan. Kirjeenvaihtoa täydensivät Raution kymmenen haastattelua. Raution mukaan kauneutta ei tulisi ajatella vain objektiivisesti olemassa olevana vaan sellaisena mitä me teemme. Myös Murmanskissa työpajatyöskentely osoitti, miten opiskelijat voivat tai eivät voi muokata ja ylläpitää suhdetta ympäristöön, kuten kieleen tai luontoon, toisin sanoen ylläpitää pohjoista identiteettiään. Lähteet: Ingstöm, Pia, 2014. Tunteilla on tilansa. Schildts & Söderstöms. Helsinki. Kalevala (1998). Koonnut Elias Lönnrot. Like. Helsinki. Laukkanen, Marjo, (2013). Pohjoisuus taiteessa - Työväline, voimavara vai hirttosilmukka? . Kide 01/2013. Rovaniemi. 11-14; http://www.ulapland.fi/loader.aspx?id=a32f146e-a452-4b4f af08-b8c701ecb12f. Luettu 15.12.2014. Naukkarinen, Ossi, 2001. Arjen estetiikka. Aalto-yliopisto. Taideteollinen korkeakoulu. Helsinki. Rautio, Pauliina, 2010. Writing about Everyday Beauty in a Northern Village. An Argument for Diversity of Habitable places. University of Oulu. Juvenes Print. Tampere; Ingström 2014, 10. Sarantola-Weiss, Minna, 2009. Reilusti ruskeaa. WSOY. Helsinki. Vanhanen, Hannu, 2014. Tuokio arktisessa. Kide - Lapin yliopiston tiede- ja taidelehti. 4 / 2014, 28- 29; http://www.ulapland.fi/loader.aspx?id=efc50f3b-45b8-4b82-88f0-a81130e1fce6. Luettu 15.12.2014.