Metsäsuhteita dokumenttielokuvassa: kehon ja tunteiden kertoma todellisuus

Artikkelissa tarkastellaan kahta dokumenttielokuvaa, joiden yhteisenä teemana ovat suomalaiset metsät. Vaikka metsäpolitiikka on molemmissa elokuvissa läsnä, kummassakaan niistä ei lopulta syvennytä päätöksentekoon, metsänhoidollisiin käytäntöihin tai edes metsien biologiseen tilaan. Sen sijaan elokuvat kertovat metsistä päähenkilöidensä toiminnan ja affektiivisten metsäsuhteiden kautta.

Anu Kuivalaisen ohjaama ja käsikirjoittama Sielunmetsä (2017) kulkee suomalaisissa metsissä kymmenen varsin erilaisen ihmisen mukana. Kullekin heistä metsä näyttäytyy omanlaisenaan tilana ja olemisen tapana. Virpi Suutarin ohjaama Havumetsän lapset (2024) seuraa Elokapinan Metsäliikkeen nuoria aktivisteja mielenosoituksista metsäyritysten toimistoille, sellutehtaan rakennustyömaalle ja lopulta talviseen Lappiin vanhan metsän hakkuita pysäyttämään.

Artikkelin tutkimuskysymyksenä on, millä elokuvallisilla keinoilla nämä dokumenttielokuvat synnyttävät metsäsuhteisiin kytkeytyvää affektiivisuutta. Affektiivisuuden ymmärretään tarkoittavan laaja-alaisesti kehollista vaikuttumista ja materialisoituvan elokuvan ja katsojan kohtaamisessa. Käytetty menetelmä yhdistää havaintoja tutkijan oman kehon vaikuttumisesta elokuvan affektiivisiksi tunnistettujen kohtausten lähilukemiseen. Fenomenologiseen elokuvateoriaan tukeutuen nämä kaksi näkökulmaa selittävät yhdessä, miten metsää koetaan ja merkityksellistetään elokuvien kautta.

Molempien elokuvien haptiset kuvat ja hiljaisuutta korostavat luonnonäänet kutsuvat katsojaa lempeästi metsän lähelle. Metsän pintojen koskettaminen ja yksityiskohtien äärelle pysähtyminen ohjaavat katsojaa aistimaan metsää herkkyydellä. Elokuvien kerronta voimistaa päähenkilöiden tunteisiin eläytymistä erityisesti musiikilla sekä heitä ja metsiä uhkaavilla kohtauksilla.

Tarkastellut elokuvat nostavat kehollisuuden, affektit ja tunteet mukaan keskusteluun, jossa niitä ei tavallisesti hyväksytä vakavasti otettavina argumentteina. Samalla elokuvat toisintavat ja voimistavat mielikuvia tunteilla tuotetuista meistä ja heistä, metsien suojelijoista ja niiden taloudellisista hyödyntäjistä.