Abstrakti
Vuodesta 2013 lähtien Antti Stöckell on etsinyt keinoja yhdistää taiteen tekeminen maastoreissuihin. Retkillä keräämistään materiaaleista hän on koostanut erilaisia installaatioita. Näitä projekteja ovat olleet Lähde, Puunhalaajan päiväkirja ja Puulusikat. Luonnontieteellistä tarkkuutta jäljitellen Stöckell on kartoittanut Rovaniemen seudun lähteitä ja vanhoja puita sekä työstänyt erilaisia tapoja esittää maastossa havaittua ja koettua. Tarkat havainnot ja retkillä koetut elämykset ovat kietoutuneet erottamattomasti toisiinsa.
Maa ei ole vain meitä varten -installaatiossa Stöckell yhdistelee veden kiertokulkuun ja metsiin liittyviä aiempia teemojaan. Tutkimuksellisessa mielessä hän on kiinnostunut ympäristön muutoksen kokemisesta ja taiteen mahdollisuuksista kipeidenkin kokemusten käsittelyssä. Lapissa on meneillään esimerkiksi useita kaivoshankkeita, joissa myönteisten ja toiveikkaiden odotusten ohella nousevat pintaan myös monien paikallisten ihmisten huoli elinympäristön rajusta muutoksesta. Miten selvitä tilanteesta, jossa oman identiteetin kannalta keskeinen paikka tuhoutuu tai katoaa lopullisesti?
Ajatus installaatioon heräsi Alpo Leopoldin esseessään Maaetiikka (1999) kuvaamasta energian kiertokulusta. Leopoldin mukaan maankäytön kysymyksissä olisi ajateltava eettisesti ja esteettisesti oikeita ratkaisuja, jotka säilyttävät bioottisen yhteisön eheyden, vakauden ja kauneuden. Eettisesti kestävä suhde maahan voi rakentua vain maata rakastamalla ja kunnioittamalla. Ihmisen tulisi olla vain rivijäsen maaperän, veden, kasvien ja eläinten muodostamassa bioottisessa maayhteisössä. Maa on energian lähde ja ravintoketjut energian kiertokulun kanavia. Kuolema ja hajoaminen palauttavat energiaa maaperään.
Maa ei ole vain meitä varten -installaatiossa Stöckell yhdistelee veden kiertokulkuun ja metsiin liittyviä aiempia teemojaan. Tutkimuksellisessa mielessä hän on kiinnostunut ympäristön muutoksen kokemisesta ja taiteen mahdollisuuksista kipeidenkin kokemusten käsittelyssä. Lapissa on meneillään esimerkiksi useita kaivoshankkeita, joissa myönteisten ja toiveikkaiden odotusten ohella nousevat pintaan myös monien paikallisten ihmisten huoli elinympäristön rajusta muutoksesta. Miten selvitä tilanteesta, jossa oman identiteetin kannalta keskeinen paikka tuhoutuu tai katoaa lopullisesti?
Ajatus installaatioon heräsi Alpo Leopoldin esseessään Maaetiikka (1999) kuvaamasta energian kiertokulusta. Leopoldin mukaan maankäytön kysymyksissä olisi ajateltava eettisesti ja esteettisesti oikeita ratkaisuja, jotka säilyttävät bioottisen yhteisön eheyden, vakauden ja kauneuden. Eettisesti kestävä suhde maahan voi rakentua vain maata rakastamalla ja kunnioittamalla. Ihmisen tulisi olla vain rivijäsen maaperän, veden, kasvien ja eläinten muodostamassa bioottisessa maayhteisössä. Maa on energian lähde ja ravintoketjut energian kiertokulun kanavia. Kuolema ja hajoaminen palauttavat energiaa maaperään.
Alkuperäiskieli | suomi |
---|---|
Julkaisupaikka | Lapin yliopisto |
Julkaisija | Lapin yliopisto |
Tila | Julkaistu - 24 huhtik. 2017 |
OKM-julkaisutyyppi | F1 Julkinen itsenäinen taiteellinen tuotos tai yksityisnäyttely |
Hakusanat
- Nykytaide, installaatio
Tieteenala
- Kuvataide ja muotoilu