Kuvataidekasvatuksen laajenevat yhteisöt: arktisia aikavaelluksia nykytaiteeseen ja kosmokseen

Artikkelin tavoitteena on problematisoida tieteen ja taiteen vuorovaikutusta, yksilön ja yhteisön suhdetta arktiseen ympäristöön sekä tieteen ja taiteen mahdollisuuksia tietoisuuden laajentamisessa maakeskeisestä perspektiivistä kosmoksen laajuiseen perspektiiviin. Artikkeli esittelee Tiede-taide-kesälukion kehittämistoimintaa kolmen vuoden osalta osana kuvataiteen aineenopettajakoulutusta. Tarkastelussa olevien kesälukioiden kurssisisällöissä kohtaavat arktinen nykytaide, tähtitiede, geo- ja avaruusfysiikka sekä astrobiologia. Kokonaisuudessa avautuu näkymiä Maa-planeetan ja sen eliökunnan syntyyn ja kehitykseen sekä katoavan ympäristötaiteen luomisprosessiin. Paikkaan ja situaatioon kiinnittyvää nykykuvataidekasvatusta tarkastellaan lisäksi kesälukiossa vierailleiden saamelais- ja pohjoisten taiteilijoiden toiminnan ja teosten kautta. Kokonaisuutta reflektoidaan yhteisöllisen taidekasvatuksen, performatiivisuuden ja intra-aktioteorian kehyksessä ja johtopäätöksenä tuodaan esille, miten yhteisöllisyys-käsitteen laajentuminen ilmenee nykykuvataidekasvatuksen käytänteissä.