Abstrakti
Artikkelissa tarkastelemme kuvallisen fenomenologian merkitystä asiantuntijatyön
tutkimisen viitekehyksenä ja työn kehittämisen menetelmänä. Ratkaisukeskeiset,
lineaarisiin oletuksiin perustuvat työn kehittämisen mallit ovat
osoittautuneet riittämättömiksi 2010-luvun organisaatioiden moniulotteisiin
haasteisiin. Työelämän kysymykset näyttäytyvät yhä useammin ”ilkeinä ongelmina”, jotka ovat luonteeltaan avoimia, yllättäviä ja sisältävät keskenään ristiriitaisia alaongelmia. Vaikka työn kompleksinen luonne on kyetty tunnistamaan tutkimuskirjallisuudessa, ilkeät ongelmat huomioonottavia työn kehittämisen muotoja on pystytty tuottamaan niukasti. Kuvallinen fenomenologia tarjoaa vastauksen kompleksisina näyttäytyviin ongelmiin lähestymällä työn olemusta luonnosmaisina mielikuvina, jotka eivät tuota yksiselitteisiä kuvauksia työstä vaan antavat mahdollisuuden erilaisten, keskenään ristiriitaistenkin työtä
koskevien tilojen tarkasteluun. Kuvallinen fenomenologia hyödyntää Gaston
Bachelardin tieteenfilosofiaa, jota hän nimittää poeettiseksi fenomenologiaksi
tai naiiviuden filosofiaksi. Kokemuksen tutkimuksen kentällä kuvallinen
näkökulma sijoittuu fenomenologisen tieteenfilosofian marginaaliin ja mielestämme monilta osin hyödyntämättömään potentiaaliin. Tutkimusaineistossa
sovellamme kuvallista fenomenologiaa neljään yksilötyönohjaustapaukseen.
Ohjattavat edustavat asiantuntijatyön eri aloja. Tutkimustuloksena esitämme
analyysikehyksen asiantuntijatyön tilojen tunnistamiseksi ja tutkimiseksi.
Muodostettua mallinnusta voidaan käyttää sekä asiantuntijatyön tutkimuksen
viitekehyksenä että asiantuntijatyön kehittämisen ja ohjauksen välineenä.
tutkimisen viitekehyksenä ja työn kehittämisen menetelmänä. Ratkaisukeskeiset,
lineaarisiin oletuksiin perustuvat työn kehittämisen mallit ovat
osoittautuneet riittämättömiksi 2010-luvun organisaatioiden moniulotteisiin
haasteisiin. Työelämän kysymykset näyttäytyvät yhä useammin ”ilkeinä ongelmina”, jotka ovat luonteeltaan avoimia, yllättäviä ja sisältävät keskenään ristiriitaisia alaongelmia. Vaikka työn kompleksinen luonne on kyetty tunnistamaan tutkimuskirjallisuudessa, ilkeät ongelmat huomioonottavia työn kehittämisen muotoja on pystytty tuottamaan niukasti. Kuvallinen fenomenologia tarjoaa vastauksen kompleksisina näyttäytyviin ongelmiin lähestymällä työn olemusta luonnosmaisina mielikuvina, jotka eivät tuota yksiselitteisiä kuvauksia työstä vaan antavat mahdollisuuden erilaisten, keskenään ristiriitaistenkin työtä
koskevien tilojen tarkasteluun. Kuvallinen fenomenologia hyödyntää Gaston
Bachelardin tieteenfilosofiaa, jota hän nimittää poeettiseksi fenomenologiaksi
tai naiiviuden filosofiaksi. Kokemuksen tutkimuksen kentällä kuvallinen
näkökulma sijoittuu fenomenologisen tieteenfilosofian marginaaliin ja mielestämme monilta osin hyödyntämättömään potentiaaliin. Tutkimusaineistossa
sovellamme kuvallista fenomenologiaa neljään yksilötyönohjaustapaukseen.
Ohjattavat edustavat asiantuntijatyön eri aloja. Tutkimustuloksena esitämme
analyysikehyksen asiantuntijatyön tilojen tunnistamiseksi ja tutkimiseksi.
Muodostettua mallinnusta voidaan käyttää sekä asiantuntijatyön tutkimuksen
viitekehyksenä että asiantuntijatyön kehittämisen ja ohjauksen välineenä.
Alkuperäiskieli | suomi |
---|---|
Otsikko | Kokemuksen tutkimus VI |
Alaotsikko | kokemuksen käsite ja käyttö |
Toimittajat | Jarkko Toikkanen, Ira A. Virtanen |
Julkaisupaikka | Rovaniemi |
Kustantaja | Lapland University Press |
Sivut | 209-226 |
ISBN (elektroninen) | 978-952-310-940-7 |
ISBN (painettu) | 978-952-310-941-4 |
Tila | Julkaistu - 17 syysk. 2018 |
OKM-julkaisutyyppi | A3 Vertaisarvioitu artikkeli kokoomateoksessa |
Tieteenala
- Tutkimusmenetelmien tutkimus