Koulun mahdollisuudet lapsen oppimisen ja hyvinvoinnin vahvistajana: opettajat ja koulukuraattorit hyvinvointityön tarpeen tunnistajina ja koordinoijina.

Artikkelissa tartutaan oppimisen ja koulunkäynnin tuen ja oppilashuoltotyön erillisyyteen. Koulujen hyvinvointityö määritellään pedagogisista, sosiaalisista ja oikeudellis-hallinnollisista tulokulmista. Tutkimuksen aineisto muodostuu opettajille (N = 326) kohdistetun kyselyn avovastauksista, sosiaalialan työntekijöille suunnatun kyselyn (N = 256) koulukuraattorien (n = 16) avovastauksista ja ryhmähaastattelusta sekä koulun sosiaalityön asiantuntijoiden reflektiivisestä ryhmäprosessista (N = 14). Aineiston analyysi aloitettiin aineistolähtöisellä temaattisella luennalla, jonka pohjalta rakennettiin tapauskuvaus Valtterista. Tapauksen tulkinnallisen luennan viitekehyksenä oli oppimisen ja koulunkäynnin tuki ja oppilashuolto. Tuloksena käsitteellistetään tukemisen toimintatapoja eheyttävänä, yhdistyvänä ja syventyvänä hyvinvointityönä. Käsitteellistäminen tuo esiin nykyisten tukijärjestelmien ja tukemisen tapojen puutteita. Oppimisen ja koulunkäynnin tuen ja oppilashuollon tuen järjestelmät toimivat erillisinä, ja varhaisen vaikuttamisen keinoja ja yhteisöllisen oppilashuollon työmuotoja käytetään vielä vähän. Opettajat ja muu oppilashuollon henkilökunta tarvitsevat täydennyskoulutusta kehittääkseen yhteisöllistä koulukulttuuria ja interprofessionaalista työotetta.