Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain digitaalista : Neljä lehmää on poissa, 2020

Puhuttaessa maaseudusta, näemme mielissämme idyllisen luonnonmaiseman lehmineen. Haikailemme menneeseen ja suremme kadonnutta kulttuurimaisemaa ja siellä laiduntanutta lehmää. Lehmän poissaololla on kuitenkin murtuneita mielikuviamme isompi merkitys: kun lehmä ei enää laidunna metsässä tai jokirannassa, katoaa lopulta tämä tuntemamme kulttuurimaisema eliöineen.

Teossarja syntyi mummuni kirjoittamien muistelmien pohjalta, joissa hän muistelee neljää eri lehmää, jotka kaikki tekivät häneen jollain tavalla vaikutuksen. Tarinoissa korostuivat lehmien laidunnus ja käyttäytyminen laitumella. Kotonani on edelleen maitotila ja lehmät ovat nykyään pihatossa, eivätkä ne siis laidunna, mutta usein nuorkarja pääsee kesäksi ulos rantalaitumelle.

Taiteellinen työskentelyni kiinnittyy monella tavalla kotiseutuun: valokuvissani aiheet ja inspiraatio tulevat kotiseudustani, sen historiasta, miljööstä ja elinkeinoista, joista maanviljely ja poronhoito koskettavat itseäni ja sukuani eniten. Kotiseutu merkitsee minulle paikkaa, johon voin kiinnittyä ja josta saan kuuluvuuden tunteen. Valokuvilla voin tehdä omaa kotiseutuani ja siihen kuuluvia asioita näkyväksi. Pidän tärkeänä säilyttämistä, mutta asioita pitää myös pystyä kehittämään ja viemään eteenpäin, jotta ne eivät jämähdä paikoilleen.