Jätehallinta ja ympäristönsuojelu

Nykyinen jätepolitiikka käsittelee ympäristöllistä jäteongelmaa yhä vahvemmin talouden kysymyksenä, mikä on johtanut jätteen olemuksen kannalta erikoiseen tilanteeseen: se, mitä on aikaisemmin ollut liikaa, onkin huomaamatta muuttunut joksikin sellaiseksi, jota on liian vähän. Kysymme, millaiseen toimintapoliittiseen näkemykseen jätteestä suomalainen jätepolitiikka perustuu ja millaisia seurauksia tällä on alueellisessa jätehuollon toteutuksessa sekä kansalaisten arjessa? Erityisesti olemme kiinnostuneet siitä, miten jätteen ympäristönsuojelulliset ulottuvuudet toteutuvat jätepolitiikassa. Aineistonamme on kansalliset jätelaki- ja lainvalmisteluasiakirjat Suomen EU-jäsenyyden ajalta sekä Lapin jätehuoltoa käsittelevät lehtikirjoitukset samalta ajanjaksolta. Analysoimme yhdyskuntajätteen hallitsemiseen tähtäävän jätepolitiikan muotoutumista ja toteutumista kolmella eri tasolla: valtakunnan poliittisessa päätöksenteossa, Lapin alueellisessa jätehuollon organisoitumisessa ja lappilaisten kuluttajien asemoitumisena suhteessa jätteeseen ja jätehallinnan tavoitteisiin. Keskeinen tulos on se, että risteävät ymmärrykset jätteen olemuksesta on politiikan tasolla voitu ilmaista kierto- ja materiaalitalouden kehyksessä riittävän yhdenmukaisin kriteerein, jotta on voitu päätyä toteuttamiskelpoiseen poliittiseen johtopäätökseen. Näyttää kuitenkin siltä, että kiertotalouden ajatus ei ehkä kokonaan kykene poistamaan jätehallinnan sisäistä ristiriitaisuutta eikä siksi saa erilaisia toimijoita asettumaan sitä tukemaan. Keskeiseksi hiertäväksi tekijäksi lopultakin nousee jätehuollon ympäristönsuojelutavoite.