Heinäkansan huutoja ja kuiskauksia -näyttely

Seipäillä kuivuvat heinät ovat perinteisesti kuuluneet suomalaiseen maalaismaisemaan. Maanviljelijät kuivattivat eläinten rehuksi tarkoitetun heinän seipäillä. Heinäntekotalkoisiin osallistuivat kaikki perheenjäsenet ja usein myös monet vapaaehtoiset kyläläiset. Aikuiset haravoivat heinät kokoon ja nostivat ne seipäille. Lapset juoksivat seipäältä toiselle laittaen puutikkuja seipäiden reikiin sitä mukaa, kun joku huusi: ”Tikku!” Talkoopäivän kohokohta oli lepohetki luonnon helmassa kahvin ja pullan kera. Koska viime vuosikymmeninä eläimiä on alettu ruokkia tuorerehulla, heiniä paalataan muovikelmuihin. ”Heinäkansa” on katoamassa.

Seija Ulkuniemen silmissä jokainen seipäällä kuivuva heinähahmo näyttäytyy yhtenä heinäkansan jäsenenä. Ulkuniemi kuvasi tätä kansaa Kemijoen varrella sijaitsevassa kotikylässään Muurolassa ja läheisessä Ruikassa vuosina 2015 ja 2016.

Ulkuniemen näyttely on kaksiosainen. Osa I, vuonna 2017 valmistunut ”Kuiskauksia”, koostuu Muurolan heinähahmoista, joiden Ulkuniemi kuuli kuiskaavan muidenkin katoamassa olevien asioiden/ihmisten puolesta. Näyttelyn teosnimet paljastavat näitä hiljaisia viestejä. Osa II, ”Huutoja”, välittää heinähahmojen äänekkäitä valituksia nykyihmisten maailman ongelmista ja vääryyksistä.

Kuvillaan Ulkuniemi kunnioittaa heinänkuivausperinnettä: rankan työn tuottamaa hikipisaroiden valtavaa määrää; työtä yhteisen päämärän eteen; heinäkansan hahmojen kauneutta, sekä ihmisiä, jotka yhä pitävät tätä kansaa elossa heinää kuivattamalla.