Heidin tekstiilitaidenäyttely: Tekstiilialan professori Heidi Pietarinen.

Sotkeeko villalanka ääriviivat, voiko ryijynukka soida tai mitä tapahtuu, kun rytmi rikkoontuu? Näyttelyn kudotut tekstiilit ja lasiset ryijynukat kuvaavat tekstiilin kolmiulotteista tilallisuutta – tekstuurin tuntua. Näyttely on Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan tekstiilialan professori Heidi Pietarisen virkaanastujaisnäyttely. Hän otti viisivuotisen professuurin tehtävän vastaan vuoden alussa, mutta on opettanut Lapin yliopistossa vuodesta 2003 lähtien. Siihen liittyy myös Pietarisen väitöskirja vuodelta 2009 tekstiilitaiteilija Marjatta Metsovaarasta. Pietarisen erityisala on jacquard-kudotut tekstiilit. Hän on osallistunut useisiin monikansallisiin taidetekstiilityöpajoihin, joiden tuloksina on syntynyt kudottuja tekstuureja ja struktuureja. Tekstiilin kerroksellisuus syntyy kulttuurien ja taiteilijoiden vuoropuhelusta. Näyttelytöiden lähtökohtana ovat kudotun kankaan peruselementit: sidospiste, nasta ja mallikerta, jotka luovat rytmin kudotun kankaan tekstuureille. Teokset luovat monikerroksellisen ja moniin aisteihin yhtäaikaisesti vetoavan illuusion. Jacquard-teknologia mahdollistaa huomiota herättävien kuvioiden kutomisen sisustustekstiileissä. Jacquard-kankaiden lähtökohtana ovat mediatieteen professorin Eija Timosen jääaiheiset valokuvat. Timonen on valokuvannut jäätä ja Pietarinen kutoo jacquard-tekniikalla omat tulkintansa jäiden kuvioaiheista. Teollisesti kudotut jacquard-kankaat on valmistanut K&H Annala Oy ja lasinukat on sulattanut lasimuotoilija Merja Virta. Näyttely sisältää myös tekstiilitaiteilija Marjatta Metsovaaran (1927- 2014) Turnajainen (1961) -erikoistekstiilin, joka on valmistettu Metsovaara Oy:ssä (1954-1980).