Abstrakti
Artikkeli tarkastelee queeria ajallisena ilmiönä ja kysyy mitä queer-ajattelu
ja aktivismi ovat yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti ”parantaneet”
tai korjanneet. Läpikäydyt esimerkit paikantuvat yhdysvaltalaiseen ja
suomalaiseen lähihistoriaan sekä muutoksiin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen
asemassa. Kirjoittaja kysyy miten reilu neljännesvuosisata,
jonka voi sanoa pitäneen sisällään normaaliutta queeriyttäneitä
aikoja, on vaikuttanut esimerkiksi kulttuurisiin representaatioihin
ja joihinkin oikeuksiin mainituissa konteksteissa. Entä onko queerkeskustelussa
itsessään näiden aikojen jälkeen korjaamisen varaa?
Teoreettisesti artikkeli keskustelee erityisesti Eve Kosofsky Sedgwickin
ja Sara Ahmedin ajattelun kanssa. Sedgwick näyttäytyy tekstissä
yhtäältä queerin ajallisuuden, toisaalta reparatiivisuuden tai korjaavuuden
teoreetikkona, Ahmed puolestaan pervon affektiivisuuden ja
queerin potentiaalin haurauden ajattelijana. Kirjoittaja kyseenalaistaa
myös queerin ulossulkevuuden ja ”oikeanlaisten” queer-subjektien
ja objektien määrittymisen sekä homo–hetero-vastakkainasettelun
hedelmällisyyden queerin ajattelun ja toiminnan lähtökohtana. Ylpeyden,
häpeän takaisinottamisen ja enemmistöltä saadun tunnustuksen
jälkeen artikkeli perää queerin tai pervouden parantumattomuutta ja
parantumatonta määrittelemättömyyttä.
ja aktivismi ovat yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti ”parantaneet”
tai korjanneet. Läpikäydyt esimerkit paikantuvat yhdysvaltalaiseen ja
suomalaiseen lähihistoriaan sekä muutoksiin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen
asemassa. Kirjoittaja kysyy miten reilu neljännesvuosisata,
jonka voi sanoa pitäneen sisällään normaaliutta queeriyttäneitä
aikoja, on vaikuttanut esimerkiksi kulttuurisiin representaatioihin
ja joihinkin oikeuksiin mainituissa konteksteissa. Entä onko queerkeskustelussa
itsessään näiden aikojen jälkeen korjaamisen varaa?
Teoreettisesti artikkeli keskustelee erityisesti Eve Kosofsky Sedgwickin
ja Sara Ahmedin ajattelun kanssa. Sedgwick näyttäytyy tekstissä
yhtäältä queerin ajallisuuden, toisaalta reparatiivisuuden tai korjaavuuden
teoreetikkona, Ahmed puolestaan pervon affektiivisuuden ja
queerin potentiaalin haurauden ajattelijana. Kirjoittaja kyseenalaistaa
myös queerin ulossulkevuuden ja ”oikeanlaisten” queer-subjektien
ja objektien määrittymisen sekä homo–hetero-vastakkainasettelun
hedelmällisyyden queerin ajattelun ja toiminnan lähtökohtana. Ylpeyden,
häpeän takaisinottamisen ja enemmistöltä saadun tunnustuksen
jälkeen artikkeli perää queerin tai pervouden parantumattomuutta ja
parantumatonta määrittelemättömyyttä.
Alkuperäiskieli | suomi |
---|---|
Sivut | 1-18 |
Julkaisu | SQS : Suomen Queer-tutkimuksen Seuran lehti |
Vuosikerta | 11 |
Numero | 1 |
DOI - pysyväislinkit | |
Tila | Julkaistu - 13 lokak. 2017 |
OKM-julkaisutyyppi | A1 Vertaisarvioitu alkuperäisartikkeli |
Hakusanat
- queer
- sukupuolentutkimus
- seksuaalisuus
- intersektionaalisuus
- Eve Kosofsky Sedgwick
- Sara Ahmed
Tieteenala
- Nais- ja sukupuolentutkimus