Eettinen asiantuntijuus digitalisoituvassa sosiaalityössä

Tässä tutkielmassa selvitetään digitalisaation vaikutusta sosiaalityöhön ja sosiaalityöntekijän arkeen ja asiantuntijuuteen, erityisesti eettiseen osaamiseen. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa on integroiva kirjallisuuskatsaus. Aineisto koostuu kahdeksastatoista vuosien 2012-2019 välillä julkaistuista vertaisarvioidusta kansainvälisestä tieteellisestä artikkelista. Tutkielmassa haettiin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: miten digitalisaatio muuttaa tai on muuttanut sosiaalityötä, millaista osaamista ja asiantuntijuutta se työntekijältä edellyttää, ja mitä eettisiä pohdintoja kansainvälinen tutkimuksessa nostetaan aiheesta esiin. Lisäksi tarkastelen sitä, mistä tai miten sosiaalityön eettinen asiantuntijuus digitalisaatiossa rakentuu. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimivat
sosiaalityön digitalisaation ja sosiaalityön asiantuntijuuden, erityisesti eettisen asiantuntijuuden teoreettiset käsitteet ja keskustelut. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on koota aiheesta myös uutta tietoa ja näkökulmia. Artikkelit analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Aineistosta rakentui kolme temaattista kategoriaa; Uudenlaista vuorovaikutusta ja palvelujen joustavuutta, Digitalisaation sosiaalityön asiantuntijuudelle asettamia vaatimuksia ja ”(Uusia)eettisiä kysymyksiä”. Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että digitalisaatio mahdollistaa sosiaalityölle joustavia palveluja ja uusia työmenetelmiä- ja
välineitä. Sen avulla voidaan helposti kommunikoida ja tavoittaa asiakkaita, tarjota erilaisia palveluja ja käyttää digitaalisia työkaluja, jotka voivat tukea myös asiakkaan autonomiaa, osallisuutta ja ehkäistä asiakkaan syrjäytymistä. Sosiaalityöntekijöille ja opiskelijoille digitalisaatio tarjoaa uusia tapoja kommunikointiin, verkostoitumiseen, vertaistukeen ja vaikuttamistyölle. Samanaikaisesti teknologia asettaa työlle haasteita ja
uusia osaamisen tarpeita. Teknologian hyödyntäminen edellyttää tietoteknisiä taitoja ja valmiuksia sekä työntekijältä että asiakkaalta. Lisäksi tärkeää on teknologian saatavuus ja helppokäyttöisyys. Teknologia on tuonut mukaan myös riskejä, joiden hallintaan työntekijällä tulee olla osaamista, kuten verkkohäirintä ja kysymykset verkkoturvallisuudesta. Digitalisaatio muuttaa ja monipuolistaa toimintakulttuuria ja kommunikaatiota. Sähköiset palvelut ja toimintaympäristöt ovat nostaneet esiin myös uudenlaisia eettisiä kysymyksiä esimerkiksi yksityisyydestä, verkkoturvallisuudesta, työn ammatillisista rajoista. Sosiaalityöntekijät tarvitsevat selkeitä, organisaatiotason ohjeita ja koulutusta teknologian käyttöön. Digitaalisia työkaluja ja menetelmiä tulee aina kehittää sosiaalityön tarpeisiin ja integroida niitä perinteisiin työskentelyn menetelmiin. Eettinen asiantuntijuus vaatii työntekijältä ajantasaista tietoa digitalisaatiosta, siihen liittyvistä ilmiöistä ja siitä, miten käyttää teknologiaa eettisesti ja soveltaa sosiaalityön eettisiä ohjeita käytäntöön ja miten toimia ristiriitatilanteissa.