Asuintilojen lyhytvuokrauksen sääntelystä de lege ferenda: Mitä reunaehtoja käyttötarkoitussääntelyjärjestelmä ja kasvava asuntojen matkailukäyttö asettavat rakentamislain valmistelulle?

Asuintilojen lyhytvuokraus on kiistanalainen ilmiö, joka kytkeytyy vahvasti matkailuun. Asuintilojen nopeasti kasvanut matkailukäyttö on muokannut majoitusmarkkinoita sekä vaikuttanut monin tavoin yhdyskuntarakenteisiin ja paikallisten arkeen etenkin suosituissa matkailukohteissa. Suomessa eri sidosryhmät ovat kokeneet lyhytvuokrauksen laillisuuden epäselväksi. Epäselvyys on koskenut erityisesti sitä, salliiko kaavoitus- ja rakentamisoikeudellinen käyttötarkoitussääntely asuintilojen käytön lyhytvuokraukseen. Ympäristöministeriö onkin pyrkinyt selkeyttämään käyttötarkoitussääntelyä 1.1.2025 voimaan tulleen rakentamislain muutoksilla, mutta ristiriitaiset lausuntopalautteet ovat tehneet näkyväksi ilmiön moniulotteisuuden. Säädösvalmistelua haastavat ilmiön moninaisuus, sen kiistanalaisuus sekä rakentamislain rakennusten käyttöä koskevien säännösten kiinnittyminen osaksi laajempaa käyttötarkoitussääntelyn kokonaisuutta. Miten säännellä kiistanalaista ilmiötä, jonka haitallisuudesta ja sääntelytarpeesta sidosryhmillä on hyvinkin erilaiset näkemykset, ja jonka vaikutukset eroavat voimakkaasti myös paikkakunnittain?

Artikkelin tavoitteena on tuottaa de lege ferenda -kannanottoja rakentamislain jatkovalmistelun ja lyhytvuokrausta koskevan yhteiskunnallisen keskustelun tueksi. Tarkastelu kohdistuu ympäristöministeriön tuoreimpaan rakentamislakia koskevaan esitysluonnokseen ja sen legitimiteettiin. Menetelmällisesti artikkeli edustaa monitieteellistä de lege ferenda -tutkimusta, jossa yhdistellään lainoppiin perustuvaa sääntelyteknistä tarkastelua matkailututkimuksen tuottamiin näkökulmiin. Tutkimuskysymyksenä on, mitä reunaehtoja käyttötarkoitussääntelyjärjestelmä sekä erityisesti asuintilojen kasvavan matkailukäytön yhteiskunnalliset vaikutukset asettavat lyhytvuokrauksen sääntelemiselle. Artikkeli esittää sääntelysuosituksia rakentamislakiin korostaen joustavan ja tilannesidonnaisen sääntelyn tarvetta. Suositukset koskevat muun muassa vähäisyysperiaatteen huomiointia, kunnallista rakentamisjärjestystä, oman käytön konstruktion käyttöönottoa ja hallinnollisia pakkokeinoja. Lisäksi ehdotetaan kansainvälisiin havaintoihin perustuvaa vaikutusarviointia ja sääntelykeinojen yhteensovittamista laajemman käyttötarkoitussääntelyn kokonaisuuden kanssa. Suositusten tarkoitus on tukea johdonmukaisen ja legitiimin sääntelykehyksen kehittämistä, joka huomioi paikalliset olosuhteet ja sidosryhmien intressit.