Antroposkenen ekosysteemi:  Pohjoinen metsä villin luonnon näyttämönä

Kristiina Koskinen

doi:10.23994/lk.97383

Antroposkenen ekosysteemi: Pohjoinen metsä villin luonnon näyttämönä

Kristiina Koskinen

Tutkimustuotokset: Kirjoitus lehdessä tai erikoisnumeron toimittaminen › Artikkeli › Tieteellinen › vertaisarvioitu

166 Lataukset (Pure)

Abstrakti

Tarkastelen artikkelissa pohjoisen metsäekosysteemin representaatiota Yleisradion Avaran luonnon esittämässä luontodokumentissa Villi Pohjola, osa 1/6: Suomi (Saksa 2011). Analyysini kautta piirtyy esiin eläinten toiminnan näyttämöksi muodostunut metsä, jonka pohjoisuus korostaa kaukaisen, koskemattoman ja rajattoman luonnon vaikutelmaa. Reflektoin tällaisen luontorepresentaation merkitystä villin luonnon kulttuurisesta konstruktiosta käydyn keskustelun avulla.

Luontodokumenteille tyypillinen ajatus dokumentaarisuudesta toden tallenteena tiivistyy Villissä Pohjolassa pelkistettyyn tyyliin, jossa teknisesti rakennettuja kuvia tai kohtauksia ja vahvaa tarinankerrontaa on vältetty. Kertoja selostaa hajanaisen kollaasin metsän eläinten toiminnoista vuodenaikojen edetessä. Puheosioiden väleissä tunnelmoidaan musiikilla ja metsän visuaalista kauneutta korostavilla maisemakuvilla.

Jos toden tallentamiseen kytkeytyvän läpinäkyvyyden vaikutelman ymmärtää tekijöiden valitsemana tyylinä, avautuu näkökulma kerronnan tarpeiden kautta muokkautuvaan luontoon. Erityisyyden, ihmeellisyyden, ikiaikaisuuden ja villiyden ominaisuudet eivät niinkään nouse metsän fyysisestä olemuksesta, vaan tarinan rakenteiden, visuaalisuuden ja televisiokerronnan asettamien vaatimusten ja mieltymysten mukaisesti. Vaikka näitäkin piirteitä suomalaisesta metsästä voi löytää, niiden tiivistymää Villin Pohjolan kerronnassa voidaan kuvailla eräänlaisena antroposkenen ekosysteeminä.

Yhdistettynä villin luonnon kulttuuriseen konstruktioon toden tallentamiseen typistyvä dokumentaarisuus mahdollistaa uskottavan esityksen pohjoisesta luonnosta, joka ei ole poliittinen, riippuvuussuhteessa itseemme tai inhimillisten näkökulmien muokkaama valinta. Luontodokumentin todeksi vahvistama metsä muuttuu polaariseksi toiseudeksi, paikaksi ajan ja ihmisyyden ulkopuolella.

Alkuperäiskieli	suomi
Sivut	25–41
Julkaisu	Lähikuva
Numero	2
DOI - pysyväislinkit	https://doi.org/10.23994/lk.97383
Tila	Julkaistu - 16 elok. 2020
OKM-julkaisutyyppi	A1 Vertaisarvioitu alkuperäisartikkeli

Hakusanat

dokumentaarinen elokuva, dokumenttielokuva, luontodokumentti, luontokäsitys

Tieteenala

Media- ja viestintätieteet

Pääsy tutkimustuotokseen

10.23994/lk.97383Lisenssi: CC BY-NC-ND

Antroposkenen ekosysteemiLopullinen julkaistu versio, 864 KBLisenssi: CC BY-NC-ND

Viite tähän julkaisuun

@article{1ac91407acf245fa8bbd2f974244682c,

title = "Antroposkenen ekosysteemi: Pohjoinen mets{\"a} villin luonnon n{\"a}ytt{\"a}m{\"o}n{\"a}",

abstract = "Tarkastelen artikkelissa pohjoisen mets{\"a}ekosysteemin representaatiota Yleisradion Avaran luonnon esitt{\"a}m{\"a}ss{\"a} luontodokumentissa Villi Pohjola, osa 1/6: Suomi (Saksa 2011). Analyysini kautta piirtyy esiin el{\"a}inten toiminnan n{\"a}ytt{\"a}m{\"o}ksi muodostunut mets{\"a}, jonka pohjoisuus korostaa kaukaisen, koskemattoman ja rajattoman luonnon vaikutelmaa. Reflektoin t{\"a}llaisen luontorepresentaation merkityst{\"a} villin luonnon kulttuurisesta konstruktiosta k{\"a}ydyn keskustelun avulla.Luontodokumenteille tyypillinen ajatus dokumentaarisuudesta toden tallenteena tiivistyy Villiss{\"a} Pohjolassa pelkistettyyn tyyliin, jossa teknisesti rakennettuja kuvia tai kohtauksia ja vahvaa tarinankerrontaa on v{\"a}ltetty. Kertoja selostaa hajanaisen kollaasin mets{\"a}n el{\"a}inten toiminnoista vuodenaikojen edetess{\"a}. Puheosioiden v{\"a}leiss{\"a} tunnelmoidaan musiikilla ja mets{\"a}n visuaalista kauneutta korostavilla maisemakuvilla.Jos toden tallentamiseen kytkeytyv{\"a}n l{\"a}pin{\"a}kyvyyden vaikutelman ymm{\"a}rt{\"a}{\"a} tekij{\"o}iden valitsemana tyylin{\"a}, avautuu n{\"a}k{\"o}kulma kerronnan tarpeiden kautta muokkautuvaan luontoon. Erityisyyden, ihmeellisyyden, ikiaikaisuuden ja villiyden ominaisuudet eiv{\"a}t niink{\"a}{\"a}n nouse mets{\"a}n fyysisest{\"a} olemuksesta, vaan tarinan rakenteiden, visuaalisuuden ja televisiokerronnan asettamien vaatimusten ja mieltymysten mukaisesti. Vaikka n{\"a}it{\"a}kin piirteit{\"a} suomalaisesta mets{\"a}st{\"a} voi l{\"o}yt{\"a}{\"a}, niiden tiivistym{\"a}{\"a} Villin Pohjolan kerronnassa voidaan kuvailla er{\"a}{\"a}nlaisena antroposkenen ekosysteemin{\"a}.Yhdistettyn{\"a} villin luonnon kulttuuriseen konstruktioon toden tallentamiseen typistyv{\"a} dokumentaarisuus mahdollistaa uskottavan esityksen pohjoisesta luonnosta, joka ei ole poliittinen, riippuvuussuhteessa itseemme tai inhimillisten n{\"a}k{\"o}kulmien muokkaama valinta. Luontodokumentin todeksi vahvistama mets{\"a} muuttuu polaariseksi toiseudeksi, paikaksi ajan ja ihmisyyden ulkopuolella.",

keywords = "dokumentaarinen elokuva, dokumenttielokuva, luontodokumentti, luontok{\"a}sitys",

author = "Kristiina Koskinen",

year = "2020",

month = aug,

day = "16",

doi = "10.23994/lk.97383",

language = "suomi",

pages = "25–41",

journal = " L{\"a}hikuva",

issn = "0782-3053",

publisher = "L{\"a}hikuva-yhdistys ry",

number = "2",

}

TY - JOUR

T1 - Antroposkenen ekosysteemi

T2 - Pohjoinen metsä villin luonnon näyttämönä

AU - Koskinen, Kristiina

PY - 2020/8/16

Y1 - 2020/8/16

N2 - Tarkastelen artikkelissa pohjoisen metsäekosysteemin representaatiota Yleisradion Avaran luonnon esittämässä luontodokumentissa Villi Pohjola, osa 1/6: Suomi (Saksa 2011). Analyysini kautta piirtyy esiin eläinten toiminnan näyttämöksi muodostunut metsä, jonka pohjoisuus korostaa kaukaisen, koskemattoman ja rajattoman luonnon vaikutelmaa. Reflektoin tällaisen luontorepresentaation merkitystä villin luonnon kulttuurisesta konstruktiosta käydyn keskustelun avulla.Luontodokumenteille tyypillinen ajatus dokumentaarisuudesta toden tallenteena tiivistyy Villissä Pohjolassa pelkistettyyn tyyliin, jossa teknisesti rakennettuja kuvia tai kohtauksia ja vahvaa tarinankerrontaa on vältetty. Kertoja selostaa hajanaisen kollaasin metsän eläinten toiminnoista vuodenaikojen edetessä. Puheosioiden väleissä tunnelmoidaan musiikilla ja metsän visuaalista kauneutta korostavilla maisemakuvilla.Jos toden tallentamiseen kytkeytyvän läpinäkyvyyden vaikutelman ymmärtää tekijöiden valitsemana tyylinä, avautuu näkökulma kerronnan tarpeiden kautta muokkautuvaan luontoon. Erityisyyden, ihmeellisyyden, ikiaikaisuuden ja villiyden ominaisuudet eivät niinkään nouse metsän fyysisestä olemuksesta, vaan tarinan rakenteiden, visuaalisuuden ja televisiokerronnan asettamien vaatimusten ja mieltymysten mukaisesti. Vaikka näitäkin piirteitä suomalaisesta metsästä voi löytää, niiden tiivistymää Villin Pohjolan kerronnassa voidaan kuvailla eräänlaisena antroposkenen ekosysteeminä.Yhdistettynä villin luonnon kulttuuriseen konstruktioon toden tallentamiseen typistyvä dokumentaarisuus mahdollistaa uskottavan esityksen pohjoisesta luonnosta, joka ei ole poliittinen, riippuvuussuhteessa itseemme tai inhimillisten näkökulmien muokkaama valinta. Luontodokumentin todeksi vahvistama metsä muuttuu polaariseksi toiseudeksi, paikaksi ajan ja ihmisyyden ulkopuolella.

AB - Tarkastelen artikkelissa pohjoisen metsäekosysteemin representaatiota Yleisradion Avaran luonnon esittämässä luontodokumentissa Villi Pohjola, osa 1/6: Suomi (Saksa 2011). Analyysini kautta piirtyy esiin eläinten toiminnan näyttämöksi muodostunut metsä, jonka pohjoisuus korostaa kaukaisen, koskemattoman ja rajattoman luonnon vaikutelmaa. Reflektoin tällaisen luontorepresentaation merkitystä villin luonnon kulttuurisesta konstruktiosta käydyn keskustelun avulla.Luontodokumenteille tyypillinen ajatus dokumentaarisuudesta toden tallenteena tiivistyy Villissä Pohjolassa pelkistettyyn tyyliin, jossa teknisesti rakennettuja kuvia tai kohtauksia ja vahvaa tarinankerrontaa on vältetty. Kertoja selostaa hajanaisen kollaasin metsän eläinten toiminnoista vuodenaikojen edetessä. Puheosioiden väleissä tunnelmoidaan musiikilla ja metsän visuaalista kauneutta korostavilla maisemakuvilla.Jos toden tallentamiseen kytkeytyvän läpinäkyvyyden vaikutelman ymmärtää tekijöiden valitsemana tyylinä, avautuu näkökulma kerronnan tarpeiden kautta muokkautuvaan luontoon. Erityisyyden, ihmeellisyyden, ikiaikaisuuden ja villiyden ominaisuudet eivät niinkään nouse metsän fyysisestä olemuksesta, vaan tarinan rakenteiden, visuaalisuuden ja televisiokerronnan asettamien vaatimusten ja mieltymysten mukaisesti. Vaikka näitäkin piirteitä suomalaisesta metsästä voi löytää, niiden tiivistymää Villin Pohjolan kerronnassa voidaan kuvailla eräänlaisena antroposkenen ekosysteeminä.Yhdistettynä villin luonnon kulttuuriseen konstruktioon toden tallentamiseen typistyvä dokumentaarisuus mahdollistaa uskottavan esityksen pohjoisesta luonnosta, joka ei ole poliittinen, riippuvuussuhteessa itseemme tai inhimillisten näkökulmien muokkaama valinta. Luontodokumentin todeksi vahvistama metsä muuttuu polaariseksi toiseudeksi, paikaksi ajan ja ihmisyyden ulkopuolella.

KW - dokumentaarinen elokuva, dokumenttielokuva, luontodokumentti, luontokäsitys

U2 - 10.23994/lk.97383

DO - 10.23994/lk.97383

M3 - Artikkeli

SN - 0782-3053

SP - 25

EP - 41

JO - Lähikuva

JF - Lähikuva

IS - 2

ER -