"Aisti kuin kala": etnografia vetouisteluveljeskunnan kilpailukäytännöstä

Vesa Tapani Markuksela

"Aisti kuin kala": etnografia vetouisteluveljeskunnan kilpailukäytännöstä

Yhteiskuntatieteiden tiedekunta

Tutkimustuotokset: Opinnäyte › Väitöskirja › Monografia

Abstrakti

Tutkimukseni tarkastelee harrastusyhteisön muodostumista. Aiempi kulutustutkimuksen yhteisötutkimus on ajatellut yhteisön muodostuvan eetoksen, jaettujen uskomuksien, rituaalien sekä hierarkkisen rakenteen kautta. Se ei kuitenkaan ole käsitellyt riittävästi harrastamista kokonaisvaltaisena toimintana, kehollisena tekemisenä, eikä huomioinut moniaistisuuden merkitystä harrastusyhteisön toiminnassa. Väitän, ettei mikään vallitsevista kulutustutkimuksen neljästä keskeisestä yhteisökäsitteestä (kulutuksen alakulttuuri; virtuaaliyhteisö; uusheimo; brändiyhteisö) ole riittävä toiminnallisen harrastamisen yhteisöpohdiskeluun, vaan tarkastelukulmaa on täydennettävä tekemisen ja käytännön toimijuuden näkökulmilla. Toteutan tätä tehtävää kehittämällä teoreettista viitekehystä, joka nojautuu kulttuurisen kulutustutkimuksen perinteeseen ja kulttuurintutkimuksen aistillisen käänteen kirjallisuuteen sekä käytäntöteoriaan. Kohdistan tutkimukseni vetouistelun ympärille rakentuneeseen yhteisöön sekä yhteen harrastusmuodolle
yheiseen käytäntökokonaisuuteen, kalastuskilpailuun. Tutkimuksen metodologiana on aistietnografia ja kenttätyö on tehty Lappi-Cup kilpailuissa vuosien 2007–2009 aikana. Analyysi perustuu narratiiviseen lähestymistapaan, jossa rakennetaan tulkintaa käytännön ajallisesta tapahtumaketjusta ja osioiden tapahtumista sekä toimijoista.

Väitöskirjani kontribuoi neljään teoreettiseen keskusteluun. Ensiksi, laajennan kulutustutkimuksen yhteisökeskusteluja tuomalla esiin sen, että harrastusyhteisöä muodostetaan ennen kaikkea muuttuvassa luonnon palvelumaisemassa toteutuvan kehollis-aistillisen yhdessä toimimisen sekä tuotteiden käytön kautta. Esiin tuomani yhteisön monikerroksellisuus sekä kuvaukset kilpailun erilaisista rooleista laajentavat olemassa olevaa näkemystä yhteisöjen rakenteesta ja dynamiikasta. Käsitteellistys tuotteiden roolista aistien jatkeena laajentaa puolestaan kuvaa tuotteiden roolista yhteisön rakentumisessa. Toiseksi, laajennan tutkimuksellani käytäntöteoriakeskusteluja, ennen kaikkea aiempien tutkimuksien näkemyksiä ei-inhimillisten tekijöiden toimijuudesta. Tutkimukseni tuo esiin sen, että vetouistelukilpailukäytännössä inhimillinen toimijuus on usein alisteinen ei-inhimillisten (mm. sää, vesistö, kalat) voimien edessä. Kolmanneksi, menetelmäkeskustelun kannalta täydennän etnografista menetelmävarantoa kehittämällä aistietnografiaa, erityisesti kenttätutkimuksen ja analysoinnin osalta. Neljänneksi, tuon esiin uudenlaisen kehyksen vapaa-ajan kalastusharrastamista koskevaan tutkimukseen, kiinnittämällä huomiota myös pinnan alle ja siellä olevaan kalaan ja sen aistillisuuteen, korostaen käytäntöä toteuttavien kalastajien pyrkimystä aistia kuin kala. Tutkimustuloksiani voi hyödyntää muun muassa kalastusmatkailun suunnittelussa.

Alkuperäiskieli	suomi
Myöntävä instituutio	Lapin yliopisto
Valvoja/neuvonantaja	Valtonen, Anu, Ohjaaja
Kustantaja	Lapin yliopisto
Painoksen ISBN	978-952-484-614-1
Sähköinen ISBN	978-952-484-615-8
Tila	Julkaistu - 31 toukok. 2013
OKM-julkaisutyyppi	G4 Väitöskirja (monografia)

Tieteenala

Hallintotiede

Pääsy tutkimustuotokseen

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-615-8

Viite tähän julkaisuun

@phdthesis{1ac58934ab334611b33ff932163a249c,

title = "{"}Aisti kuin kala{"}: etnografia vetouisteluveljeskunnan kilpailuk{\"a}yt{\"a}nn{\"o}st{\"a}",

abstract = "Tutkimukseni tarkastelee harrastusyhteis{\"o}n muodostumista. Aiempi kulutustutkimuksen yhteis{\"o}tutkimus on ajatellut yhteis{\"o}n muodostuvan eetoksen, jaettujen uskomuksien, rituaalien sek{\"a} hierarkkisen rakenteen kautta. Se ei kuitenkaan ole k{\"a}sitellyt riitt{\"a}v{\"a}sti harrastamista kokonaisvaltaisena toimintana, kehollisena tekemisen{\"a}, eik{\"a} huomioinut moniaistisuuden merkityst{\"a} harrastusyhteis{\"o}n toiminnassa. V{\"a}it{\"a}n, ettei mik{\"a}{\"a}n vallitsevista kulutustutkimuksen nelj{\"a}st{\"a} keskeisest{\"a} yhteis{\"o}k{\"a}sitteest{\"a} (kulutuksen alakulttuuri; virtuaaliyhteis{\"o}; uusheimo; br{\"a}ndiyhteis{\"o}) ole riitt{\"a}v{\"a} toiminnallisen harrastamisen yhteis{\"o}pohdiskeluun, vaan tarkastelukulmaa on t{\"a}ydennett{\"a}v{\"a} tekemisen ja k{\"a}yt{\"a}nn{\"o}n toimijuuden n{\"a}k{\"o}kulmilla. Toteutan t{\"a}t{\"a} teht{\"a}v{\"a}{\"a} kehitt{\"a}m{\"a}ll{\"a} teoreettista viitekehyst{\"a}, joka nojautuu kulttuurisen kulutustutkimuksen perinteeseen ja kulttuurintutkimuksen aistillisen k{\"a}{\"a}nteen kirjallisuuteen sek{\"a} k{\"a}yt{\"a}nt{\"o}teoriaan. Kohdistan tutkimukseni vetouistelun ymp{\"a}rille rakentuneeseen yhteis{\"o}{\"o}n sek{\"a} yhteen harrastusmuodolle yheiseen k{\"a}yt{\"a}nt{\"o}kokonaisuuteen, kalastuskilpailuun. Tutkimuksen metodologiana on aistietnografia ja kentt{\"a}ty{\"o} on tehty Lappi-Cup kilpailuissa vuosien 2007–2009 aikana. Analyysi perustuu narratiiviseen l{\"a}hestymistapaan, jossa rakennetaan tulkintaa k{\"a}yt{\"a}nn{\"o}n ajallisesta tapahtumaketjusta ja osioiden tapahtumista sek{\"a} toimijoista. V{\"a}it{\"o}skirjani kontribuoi nelj{\"a}{\"a}n teoreettiseen keskusteluun. Ensiksi, laajennan kulutustutkimuksen yhteis{\"o}keskusteluja tuomalla esiin sen, ett{\"a} harrastusyhteis{\"o}{\"a} muodostetaan ennen kaikkea muuttuvassa luonnon palvelumaisemassa toteutuvan kehollis-aistillisen yhdess{\"a} toimimisen sek{\"a} tuotteiden k{\"a}yt{\"o}n kautta. Esiin tuomani yhteis{\"o}n monikerroksellisuus sek{\"a} kuvaukset kilpailun erilaisista rooleista laajentavat olemassa olevaa n{\"a}kemyst{\"a} yhteis{\"o}jen rakenteesta ja dynamiikasta. K{\"a}sitteellistys tuotteiden roolista aistien jatkeena laajentaa puolestaan kuvaa tuotteiden roolista yhteis{\"o}n rakentumisessa. Toiseksi, laajennan tutkimuksellani k{\"a}yt{\"a}nt{\"o}teoriakeskusteluja, ennen kaikkea aiempien tutkimuksien n{\"a}kemyksi{\"a} ei-inhimillisten tekij{\"o}iden toimijuudesta. Tutkimukseni tuo esiin sen, ett{\"a} vetouistelukilpailuk{\"a}yt{\"a}nn{\"o}ss{\"a} inhimillinen toimijuus on usein alisteinen ei-inhimillisten (mm. s{\"a}{\"a}, vesist{\"o}, kalat) voimien edess{\"a}. Kolmanneksi, menetelm{\"a}keskustelun kannalta t{\"a}ydenn{\"a}n etnografista menetelm{\"a}varantoa kehitt{\"a}m{\"a}ll{\"a} aistietnografiaa, erityisesti kentt{\"a}tutkimuksen ja analysoinnin osalta. Nelj{\"a}nneksi, tuon esiin uudenlaisen kehyksen vapaa-ajan kalastusharrastamista koskevaan tutkimukseen, kiinnitt{\"a}m{\"a}ll{\"a} huomiota my{\"o}s pinnan alle ja siell{\"a} olevaan kalaan ja sen aistillisuuteen, korostaen k{\"a}yt{\"a}nt{\"o}{\"a} toteuttavien kalastajien pyrkimyst{\"a} aistia kuin kala. Tutkimustuloksiani voi hy{\"o}dynt{\"a}{\"a} muun muassa kalastusmatkailun suunnittelussa.",

author = "Markuksela, {Vesa Tapani}",

year = "2013",

month = may,

day = "31",

language = "suomi",

isbn = " 978-952-484-614-1",

series = "Acta Universitatis Lapponiensis",

publisher = "Lapin yliopisto",

number = "249",

address = "Suomi",

school = "Lapin yliopisto",

}

TY - BOOK

T1 - "Aisti kuin kala"

T2 - etnografia vetouisteluveljeskunnan kilpailukäytännöstä

AU - Markuksela, Vesa Tapani

PY - 2013/5/31

Y1 - 2013/5/31

N2 - Tutkimukseni tarkastelee harrastusyhteisön muodostumista. Aiempi kulutustutkimuksen yhteisötutkimus on ajatellut yhteisön muodostuvan eetoksen, jaettujen uskomuksien, rituaalien sekä hierarkkisen rakenteen kautta. Se ei kuitenkaan ole käsitellyt riittävästi harrastamista kokonaisvaltaisena toimintana, kehollisena tekemisenä, eikä huomioinut moniaistisuuden merkitystä harrastusyhteisön toiminnassa. Väitän, ettei mikään vallitsevista kulutustutkimuksen neljästä keskeisestä yhteisökäsitteestä (kulutuksen alakulttuuri; virtuaaliyhteisö; uusheimo; brändiyhteisö) ole riittävä toiminnallisen harrastamisen yhteisöpohdiskeluun, vaan tarkastelukulmaa on täydennettävä tekemisen ja käytännön toimijuuden näkökulmilla. Toteutan tätä tehtävää kehittämällä teoreettista viitekehystä, joka nojautuu kulttuurisen kulutustutkimuksen perinteeseen ja kulttuurintutkimuksen aistillisen käänteen kirjallisuuteen sekä käytäntöteoriaan. Kohdistan tutkimukseni vetouistelun ympärille rakentuneeseen yhteisöön sekä yhteen harrastusmuodolle yheiseen käytäntökokonaisuuteen, kalastuskilpailuun. Tutkimuksen metodologiana on aistietnografia ja kenttätyö on tehty Lappi-Cup kilpailuissa vuosien 2007–2009 aikana. Analyysi perustuu narratiiviseen lähestymistapaan, jossa rakennetaan tulkintaa käytännön ajallisesta tapahtumaketjusta ja osioiden tapahtumista sekä toimijoista. Väitöskirjani kontribuoi neljään teoreettiseen keskusteluun. Ensiksi, laajennan kulutustutkimuksen yhteisökeskusteluja tuomalla esiin sen, että harrastusyhteisöä muodostetaan ennen kaikkea muuttuvassa luonnon palvelumaisemassa toteutuvan kehollis-aistillisen yhdessä toimimisen sekä tuotteiden käytön kautta. Esiin tuomani yhteisön monikerroksellisuus sekä kuvaukset kilpailun erilaisista rooleista laajentavat olemassa olevaa näkemystä yhteisöjen rakenteesta ja dynamiikasta. Käsitteellistys tuotteiden roolista aistien jatkeena laajentaa puolestaan kuvaa tuotteiden roolista yhteisön rakentumisessa. Toiseksi, laajennan tutkimuksellani käytäntöteoriakeskusteluja, ennen kaikkea aiempien tutkimuksien näkemyksiä ei-inhimillisten tekijöiden toimijuudesta. Tutkimukseni tuo esiin sen, että vetouistelukilpailukäytännössä inhimillinen toimijuus on usein alisteinen ei-inhimillisten (mm. sää, vesistö, kalat) voimien edessä. Kolmanneksi, menetelmäkeskustelun kannalta täydennän etnografista menetelmävarantoa kehittämällä aistietnografiaa, erityisesti kenttätutkimuksen ja analysoinnin osalta. Neljänneksi, tuon esiin uudenlaisen kehyksen vapaa-ajan kalastusharrastamista koskevaan tutkimukseen, kiinnittämällä huomiota myös pinnan alle ja siellä olevaan kalaan ja sen aistillisuuteen, korostaen käytäntöä toteuttavien kalastajien pyrkimystä aistia kuin kala. Tutkimustuloksiani voi hyödyntää muun muassa kalastusmatkailun suunnittelussa.

AB - Tutkimukseni tarkastelee harrastusyhteisön muodostumista. Aiempi kulutustutkimuksen yhteisötutkimus on ajatellut yhteisön muodostuvan eetoksen, jaettujen uskomuksien, rituaalien sekä hierarkkisen rakenteen kautta. Se ei kuitenkaan ole käsitellyt riittävästi harrastamista kokonaisvaltaisena toimintana, kehollisena tekemisenä, eikä huomioinut moniaistisuuden merkitystä harrastusyhteisön toiminnassa. Väitän, ettei mikään vallitsevista kulutustutkimuksen neljästä keskeisestä yhteisökäsitteestä (kulutuksen alakulttuuri; virtuaaliyhteisö; uusheimo; brändiyhteisö) ole riittävä toiminnallisen harrastamisen yhteisöpohdiskeluun, vaan tarkastelukulmaa on täydennettävä tekemisen ja käytännön toimijuuden näkökulmilla. Toteutan tätä tehtävää kehittämällä teoreettista viitekehystä, joka nojautuu kulttuurisen kulutustutkimuksen perinteeseen ja kulttuurintutkimuksen aistillisen käänteen kirjallisuuteen sekä käytäntöteoriaan. Kohdistan tutkimukseni vetouistelun ympärille rakentuneeseen yhteisöön sekä yhteen harrastusmuodolle yheiseen käytäntökokonaisuuteen, kalastuskilpailuun. Tutkimuksen metodologiana on aistietnografia ja kenttätyö on tehty Lappi-Cup kilpailuissa vuosien 2007–2009 aikana. Analyysi perustuu narratiiviseen lähestymistapaan, jossa rakennetaan tulkintaa käytännön ajallisesta tapahtumaketjusta ja osioiden tapahtumista sekä toimijoista. Väitöskirjani kontribuoi neljään teoreettiseen keskusteluun. Ensiksi, laajennan kulutustutkimuksen yhteisökeskusteluja tuomalla esiin sen, että harrastusyhteisöä muodostetaan ennen kaikkea muuttuvassa luonnon palvelumaisemassa toteutuvan kehollis-aistillisen yhdessä toimimisen sekä tuotteiden käytön kautta. Esiin tuomani yhteisön monikerroksellisuus sekä kuvaukset kilpailun erilaisista rooleista laajentavat olemassa olevaa näkemystä yhteisöjen rakenteesta ja dynamiikasta. Käsitteellistys tuotteiden roolista aistien jatkeena laajentaa puolestaan kuvaa tuotteiden roolista yhteisön rakentumisessa. Toiseksi, laajennan tutkimuksellani käytäntöteoriakeskusteluja, ennen kaikkea aiempien tutkimuksien näkemyksiä ei-inhimillisten tekijöiden toimijuudesta. Tutkimukseni tuo esiin sen, että vetouistelukilpailukäytännössä inhimillinen toimijuus on usein alisteinen ei-inhimillisten (mm. sää, vesistö, kalat) voimien edessä. Kolmanneksi, menetelmäkeskustelun kannalta täydennän etnografista menetelmävarantoa kehittämällä aistietnografiaa, erityisesti kenttätutkimuksen ja analysoinnin osalta. Neljänneksi, tuon esiin uudenlaisen kehyksen vapaa-ajan kalastusharrastamista koskevaan tutkimukseen, kiinnittämällä huomiota myös pinnan alle ja siellä olevaan kalaan ja sen aistillisuuteen, korostaen käytäntöä toteuttavien kalastajien pyrkimystä aistia kuin kala. Tutkimustuloksiani voi hyödyntää muun muassa kalastusmatkailun suunnittelussa.

M3 - Väitöskirja

SN - 978-952-484-614-1

T3 - Acta Universitatis Lapponiensis

PB - Lapin yliopisto

ER -