Millaisia näkökulmia tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun voisi avautua, jos territorioita ei enää nähtäisi rajattuina ihmisten hallitsemina alueina, vaan niiden riippuvuussuhteiden kautta, jotka mahdollistavat niin ihmisten kuin muidenkin olentojen olemassaolon?
Entä jos geopolitiikkaa ei enää käsitettäisi valtioiden pyrkimyksenä saada territorioita haltuunsa, vaan osana sosio-materiaalisten riippuvuussuhteiden rakentumista?
Tässä Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa toteutettavassa tutkimuksessa pureudutaan näihin kysymyksiin arktisen geopolitiikan viitekehyksessä tarkastelemalla kahta empiristä tapausta: Kanadan arktinen tutkimusasema Cambridge Bayn kylässä sekä Jäämeren rataprojekti Suomen ja Norjan välillä. Haastattelujen, kenttäaineiston sekä asiakirja- ja mediaaineistojen analyysin kautta tutkimuksessa luodaan kuva niistä suhteista, jotka mahdollistavat tutkimusaseman olemassaolon, ja jotka jäivät syntymättä johtaen Jäämeren rataprojektista luopumiseen.