Historian jäljet pohjoisessa tunturiluonnossa

Ekologisissa tutkimuksissa luonnon prosesseja tarkastellaan nykyhetkessä. Vasta viime vuosikymmeninä on herätty tiedostamaan, miten suuresti kasvillisuuteen ja maaperään vaikuttaa, mitä samalla paikalla on tapahtunut sen menneisyydessä. Pohjoisessa luonnossa menneisyyden merkitys on erityisen vahva, koska maaperään sitoutuneen hiilen ja ravinteiden kierto vie vuosisatoja. Maankäytön historia on läsnä ekosysteemissä erityisesti maaperän ravinteisuudessa, joka määrittää kasvillisuuden kasvuedellytykset.

Pohjoisessa Lapissa porotalous on ollut merkittävä maankäyttömuoto jo useita vuosisatoja. Tutkimuksessani vastaan kysymykseen: Mikä on Lapin porotalouden historian menneisyydestä ulottuva vaikutus nykyiseen Lapin luontoon? Käytän tutkimuksessani poikkitieteellistä lähestymistapaa, joka rakentaa siltaa luonnontieteiden ja historiallisen tutkimustiedon välille. Käytännön toteutuksessa yhdistetään ekosysteemiekologiset tutkimusmenetelmät arkeologisten tietokantojen ja historiallisten lähteiden tarjoaman tiedon kanssa. Tieteiden välisiä rajoja murtamalla voidaan laidunnuksen ekosysteemivaikutuksia tutkia vuosikymmenien ja vuosisatojen aikajänteellä. Tulosten avulla voidaan tunnistaa kulttuurin jäljet Lapin luonnossa.

Tutkimuksen lähestymistapa edustaa tuoretta ja vasta muotoaan hakevaa suuntausta, historiallista ekologiaa, joka yhdistää rohkeasti ekologisen ja humanistisen tutkimuksen menetelmiä ymmärtääkseen syvällisemmin luonnon prosesseja ja ihmisen toiminnan vaikutuksia niissä. Samalla luodaan työkaluja sekä tämänhetkisten ekologisten ongelmien ratkaisemiseen että muuttuvan ilmaston vaikutusten ennustamiseen ja niihin sopeutumiseen.