Väitöskirjatutkimuksessani keskityin simplicity-käsitteen rakentamiseen ja tutkimiseen vuorovaikutussuunnittelun alalla, erityisesti vuorovaikutteisen mediataiteen yhtenä tärkeänä elementtinä. Käsitän vuorovaikutussuunnittelun laajasti: se sisältää tilallisen ja fyysisen suunnittelun, ääni- ja kuvasuunnittelun sekä tiedon ja ohjelmoinnin. Tutkin, miten yksinkertaisuus ilmenee omassa taiteellisessa tuotannossani ja muiden vuorovaikutteista taidetta tekevien taiteilijoiden töissä. Vuorovaikutteinen mediataide sisältää sekä muotoilun että taiteen elementtejä: siinä pitää ottaa käyttäjä huomioon, kuten muotoilussa yleensä — toisaalta ilmaisunvapaus tulee taidemaailman puolelta. 

Muita tutkimusintressejä ovat mm. kokeellinen pelisuunnittelu, fyysinen ja tilallinen vuorovaikutussuunnittelu sekä edelliseen liittyen nopea prototypointi.

Olen toiminut Lapin yliopistossa multimedian tuntiopettajana vuosina 2002-04 ja sen jälkeen digitaalisen median lehtorina, viimeisin titteli on yliopistonlehtori. Työhöni on kuulunut audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelmassa opettaminen sekä pääaineessa, että multimedian ja liikkuvan kuvan sivuaineissa. Olen myös toiminut opettajana lukuisilla yhteistyökursseilla, joita on järjestetty laitosten ja koulutusohjelmien yli. Olen aktiivinen kv-toimija, ja opettanut työpajoissa yli kymmenessä maassa, usein toimien järjestäjänä tai osajärjestäjänä. Koordinoin UArctic-verkoston uuden median ja mediataiteen temaattista verkostoa ja olen toiminut Pohjoismaissa ja Baltian maissa toimivan Dama (Dance and New Media) verkoston koordinaattorina. Lisäksi vastasin käytännössä lähes yksin UBIQ-maisteriohjelman kurssisuunnittelusta, opiskelijoiden ohjauksesta ja opetuksesta.

Opetusintresseihini kuuluvat perinteisemmän vuorovaikutussuunnitelman lisäksi reaaliaikainen monimediallinen vuorovaikutus, fyysisten ja kehollisten käyttöliittymien prototypointi ja toteutus, tilallinen media, kokeelliset pelit, pelisuunnittelu ja pelillsityvä todellisuus sekä animaation ja median historia.