Katri Kauppala

Yliopistoissa on meneillään yhteiskuntaa peilaava vaihe, jossa normatiivisuuden haastaminen on osa opiskelijayhteisöjen arkipäivää. Ilmiönä tämä ei ole uusi, ovathan opiskelijat olleet Suomessa kautta aikain aktiivisia yhteiskunnallisia keskustelijoita. Nyt kritiikki on kuitenkin kääntynyt yhä voimakkaammin myös korkeakoulujen sisäisiin valtarakenteisiin, rasismiin, eriarvoisuuteen ja ableismiin. Keskustelu tuntuu hetkittäin vaikenevan, kun osapuolet haastavat sen, kenellä on oikeus puhua ja mitä etnisyyttä, sukupuolta, sukupolvea ja etuoikeutta kukakin diskurssissaan kantaa.

Kriittinen pedagogiikka on luonut normikriittisen pohjan taiteen opiskelijoille, jotka taiteilijoina kantavat eräänlaista yhteiskunnallisen aktivistin tai kapinallisen viittaa. Taiteilijat ovat olleet tärkeä osa yhteiskunnan vaiennettujen äänten esiintuojina, sekä epäkohtien ja erilaisten näkökulmien esiin nostajina. Kun yhteiskunnassa individualistinen yhteisöjen mureneminen luo vastakkainasettelua, voiko taideyhteisö olla mikrokosmos sille, kuinka moniääninen yhteisö voi toimia kuunnellen ja haastaen, kuitenkin niin, että marginaalit ja valtavirta voisivat olla erimääräinen, mutta tasa-arvoinen osa kokonaisuutta.   

Seksuaalisuus puolestaan valikoitui tutkimuksen keskiöön, koska se pakottaa tutkijan ja pedagogin asemaan, jossa opiskelijalla on itsemääräämisoikeus omaan näkökulmaansa. Näin opettaja ei voi aiheen varjolla paeta asiantuntijuuteen, vaan tilanteessa on oltava joustava valtarakenne, joka ei tukahduta yksilön taidetta (seksuaalifilosofiaa) vaan luo sen tekemiselle ja tutkimiselle turvallisen tilan.

Filosofian etiikan tutkimus, sekä taidekasvatus omaavat pitkät perinteet, mutta niiden ohelle on tässä tutkimuksessa tuotu seksuaalietiikka, erityisesti suostumuksen ja rajojen käsite, sekä sukupuolen tutkimuksen kautta feministinen pedagogiikka, joka mahdollistaa rakenteellisen vallankäytön kriittisen analysoinnin.

Tutkimusmenetelmänä toimii taideperustainen toimintatutkimus, jonka avulla kerään aineistoa taideprosessin ja opetusprosessin kautta. Kurssien aikuiset opiskelijat ovat siis kanssatutkijoita, joiden havainnoista, kokemuksista ja taiteesta aineisto muodostuu. Tutkimuksen tuloksena saadaan uusia toimintamalleja pedagogisin tilanteisiin, sekä konkreettisia ehdotuksia taidekasvatuksen käytäntöihin. Tulokset myös sanoittavat, sekä jakavat tietoa siitä, kuinka pedagogisessa tilanteessa varmistetaan osallistujien mahdollisuus toteuttaa valitsemansa (seksuaalisuuteen liittyvän) aiheen käsittelyä haluamallaan tavalla. Vaikuttavuus on koko Suomen laajuinen, ja koskettaa taidekasvatuksen ja taiteen tekijöiden ammattikenttää. Taidekasvatuksen ajankohtaisten tarpeiden tunnistamisen, sekä toimintamallien kehittämisen kautta vaikutus laajenee suoraan taidekasvatuksen opiskelijoiden kautta tuleville taiteilijoille, sekä taiteen perusopetukseen.