Väitös: Opetusharjoittelun ohjaukseen konkreettisia kehittämisvälineitä

  • Sirpa Perunka

Mediasisältö: Tutkimus

Kuvaus

Ammatillisen osaamisen vaatimukset muuttuvat alati, mikä haastaa opettajia kehittämään opetustyötään. KM Sirpa Perunka tutki väitöstyössään ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen ohjaavien opettajien käsityksiä ohjauksesta. Perunka määritteli niiden pohjalta kolme ohjausulottuvuutta, jotka tarjoavat käytännöllisiä ja teoreettisia välineitä opettajuuden kehittämiseen ja tiedostamiseen.

Opetusharjoittelu on olennainen osa opettajan pedagogisia opintoja. Harjoitteluun kuuluu keskeisenä osana reflektiivinen itsearvioiti, kriittinen itsetietoisuus ja ohjaus. Sirpa Perungan tuore väitöstutkimus osoittaa, että opettajilla on vaihtelevia käsityksiä ohjaustyöstä ja he siirtävät omia käsityksiään ja uskomuksiaan opettajuudesta ohjattavilleen.

– Opettajien ja ohjaajien toiminta pohjautuu usein hiljaiselle tiedolle ja piiloisille käsityksille. Opettajankoulutuksessa ohjaajien olisi tärkeää tiedostaa toimintansa perusteet ja puhua niistä, Sirpa Perunka sanoo.

Perunka tutki väitöksessään ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen ohjaavien opettajien käsityksiä ohjauksesta. Hän haastatteli tutkimukseensa Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun harjoitteluverkoston ohjaavia opettajia. Heistä osa oli toiminut ohjaavana opettajana myös muiden opettajakorkeakoulujen sekä yliopistojen opetusharjoitteluissa. Ohjaajahaastattelujen analyysin pohjalta Perunka muodosti ohjauskäsityksistä kolme ulottuvuutta.


Kolme ohjausulottuvuutta

Sirpa Perungan analysoimat ohjaavien opettajien kolme ohjauskäsitystä ovat praktinen, humanistis-konstruktivistinen ja tutkiva dialoginen ohjausulottuvuus. Näistä praktista ohjausulottuvuutta edustavat ohjaajat pyrkivät ohjaamaan etenkin käytännön työssä tarvittavaa opetusmenetelmällistä osaamista välittömällä palautteella opetustuokioista.

Humanistis-konstruktivistista ohjausulottuvuutta edustavat ohjaajat pyrkivät puolestaan tukemaan opettajaopiskelijoiden autonomisuutta ja persoonallisen opettajuuden kehittymistä vastavuoroisesti. Tutkivassa dialogisessa ohjausulottuvuudessa ohjaaja ja ohjattava osallistuivat tasavertaisina ohjausprosessiin pyrkien tietoisesti kehittymään opettajina.

– Näistä kutakin ohjaustapaa tarvitaan sen mukaan, missä vaiheessa opettajaopiskelijat ovat omassa opettajuuden kehittymisessään, Perunka kertoo.

Ohjausulottuvuuksia voidaan Perungan mukaan hyödyntää oman ohjaustoiminnan tiedostamisessa ja kehittämisessä:

– Pelkkä opettajakokemus ei välttämättä takaa tehokasta opetusharjoittelun ohjausta. Tiedostettuaan uskomuksensa opettaja ja ohjaaja voivat kehittää opettajuuttaan ja opetuksen käytäntöjään. Tiedostaminen mahdollistaa käsitysten kriittisen tarkastelun ja niiden muuttamisen tarvittaessa, Perunka sanoo.


Kohtaaminen edistää ohjauksen onnistumista

Opetusharjoittelun ohjauksen onnistumisessa on Sirpa Perungan mukaan tärkeää opettajaopiskelijan ohjaustarpeiden ja ohjaavan opettajan ohjauksen kohtaaminen.

– Opettajaopiskelijoiden odotuksia tarkastelevissa tutkimuksissa on ilmennyt heidän ohjaustarpeensa toisaalta opetuksen käytännön asioihin, toisaalta emotionaaliseen tukeen, Perunka kertoo.

Onnistunut ohjaussuhde edellyttääkin hänen mukaansa turvallista ja kehittävää ohjaussuhdetta, minkä muodostuminen vaatii aikaa, avoimuutta, suvaitsevaisuutta ja toisen ihmisen kunnioittamista.

Aikajakso15 syyskuuta 2015

Medianäkyvyys

1

Medianäkyvyys