Jokaisella saamelaisella sukupolvella on omat kokemuksensa maiden menetyksistä ja elinmahdollisuuksien kaventumisesta. 1900-luvulta alkaen saamelaisalueella on toteutettu laajamittaisia metsänhakkuita. Lapin paliskunnan saamelaisia pakkosiirrettiin Euroopan suurimpien tekojärvien rakentamisen alta 1960- ja 70-lukujen taitteessa. Vaikka kaivoksia ei saamelaisten kotiseutualueella vielä ole, koneellinen kullankaivuu on laajaa ja matkailualueet laajenevat.
Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio julkaisee uuden erillisselvityksen 17.6. teollisen maankäyttöpaineiden vaikutuksista saamelaisten kotiseutualueella. Selvityksen on laatinut Lapin yliopiston nuorempi tutkija, Maj ja Tor Nesslingin säätiön väitöskirjatutkija Kukka Ranta.
– Nykyiset sukupolvet yrittävät yhä sopeuttaa saamelaista elämäänsä aiempien sukupolvien aikana tapahtuneisiin valtaviin ympäristön muutoksiin. Saamelaisyhteiskunta on jälleen suurten muutosten ja sopeutumisen edessä. Ilmastonmuutos on 1990-luvulta lähtien alkanut vaikuttaa voimakkaasti ympäristöön ja saamelaiselinkeinoihin, erityisesti poronhoitoon. Saamelaisten kotiseutualueeseen kohdistuu myös uusia teollisia maankäyttöpaineita energiasiirtymän tarpeisiin. – Keskeisimmiksi tulevaisuuden uhkakuviksi koetaan nyt kaivostoiminta ja tuulivoima, Ranta kirjoittaa.
Selvitys julkaistaan Valtioneuvoston verkkosivuilla ti 17.6. klo 8: