Heidi Pietarinen on löytänyt Pohjois-Karjalasta Ilomantsista suoalueita, joissa niitä peittävä varpukasvillisuus luo parhaat olosuhteet ruostevärjäykselle. Tällä tekniikalla hän on toteuttanut teossarjan Reddish orange – Ruskie, joka oli viimeksi esillä Eija Timosen kanssa pitämässään yhteisessä näyttelyssä Lappeenrannassa Galleria Pihatossa.
Heidi Pietarinen innostui ruostevärjäyksestä nähtyään Pykeijan satamassa Pohjois-Norjassa maalle nostettujen kalastusveneiden ruostuneita pohjia. Tekniikalla hän loihtii kankaisiin punaruskean, oranssin ja okran värejä.
– Ruostevärjäys ei tuota toivottua tulosta juuri missään muualla kuin juuri näillä ilomantsilaisilla kasvipatjoilla. Ruoste siirtää ennalta-arvaamattomia värejä ja kuvioita kankaalle pureutuen tiukasti kuituun, hän toteaa kokeilujensa pohjalta.
REDDISH orange – Ruskie -teossarjan aiheet pohjautuvat Heidi Pietarisen mielikuvaan isovanhempien, Toivo ja Tyyne Multasen kodin tekstiileistä. Isovanhemmat lähtivät kaksi kertaa evakkoon Sortavalan maalaiskunnasta Niemisen kylästä.
– Mummo kertoi usein millaista oli, kun koti piti jättää, mutta myös siitä millaisena se jäi. Tarinan mukaan koti jäi pyhäkuntoon eli parhaat tekstiilit oli laitettu esille ja pöydille liinat.
Heidi Pietarisen mielikuvissa tekstiilit olivat valkoisia, kunnes muutama vuosi sitten hän havahtui.
– Rupesin miettimään, entä jos tekstiilit olivatkin värillisiä. Lähdin etsimään tietoa muun muassa kirjallisuudesta ja Joensuun taidemuseosta, mutta olen löytänyt Sortavalaan liittyviä tekstiilejä tähän mennessä tosi vähän.
– Uskon kuitenkin löytäväni lisää aiheeseen liittyvää aineistoa. Myös Karjala-lehden lukijat voisivat olla etsinnässä avuksi, sillä tekstiilejä saattaa löytyä yksityisiltä ihmisiltä paremmin kuin museoista. Tässä voisi olla seuraava tutkimusprojekti, hän visioi.