Jätekapinalliset - maailma muuttuu ämpäri kerrallaan

Kuvaus

Jäte hahmotetaan arkiymmärryksessä usein häiritsevänä ulkoisena haittana (eksternaliteetti), josta on päästävä eroon mahdollisimman tehokkaasti. Myös yhteiskuntatieteellisessä jätteen teoretisoinnissa on perinteisesti korostettu yksilöiden ja yhteiskuntien pyrkimystä jätteestä erottautumiseen, sen kieltämiseen ja etäännyttämiseen. Inhimillisen elämän ylijäämä – jäte – määrittyy elottomaksi aineeksi, joka erotetaan fyysisesti ja symbolisesti ihmistoiminnasta. Vauraiden, teollisten yhteiskuntien jätesuhdetta on pitkään määrittänyt pyrkimys etäisyyteen ja kieltämiseen (vrt. Hawkins 2006), ja jätteen ”likainen todellisuus” on ollut aina jossain toisaalla. Tämä perspektiivi on johtanut jäteteorian huomiota pois jätteestä monimutkaisena ainesten ja prosessien vyyhtinä, johon ihmiset ovat erottamattomasti kietoutuneet. Bell peräänkuuluttaa jäteteoriaa, joka yhtäältä kumpuaisi jätteen läsnäolevuudesta ja joka ei toisaalta pitäisi jätettä jähmeänä ja elottomana aineksena. Tässä paperissa tarkastelen jätekäytäntöä, joissa jätteen elävyys otetaan vakavasti: Bokashikompostointia. Bokashikompostoijat kieltäytyvät pitämästä jätettä haitallisena eksternaliteettina ja ottavat sen osaksi elämäänsä. Hei eivät niinkään pyri kiertotalouden iskulauseen mukaisesti jätteettömään elämään vaan ennemminkin elämään jätteen kanssa. Heille bokashi on elämäntapa, jossa jäte ei pilaa vaan ennemminkin elävöittää ympäristöä. Samalla bokashi käytännöllisenä toimintana muuttaa harjoittajansa suhdetta jätteeseen, ympäristöön ja ihmisen paikkaan maailmassa. Paperi perustuu meneillään olevaan etnografiseen jätetutkimukseen osana Jäteyhteiskunta-hanketta (Lay & Suomen Akatemia).

Aikajakso	29 maalisk. 2019
Tapahtuman otsikko	Sosiologipäivät: Eriarvoisuuden monet kasvot
Tapahtuman tyyppi	Konferenssi
Sijainti	Turku, SuomiNäytä kartalla
Vaikuttavuus / laajuus	Kansallinen