Vastuutetut omaishoitajat markkinoilla

Yksityisen ja julkisen vastuun raja vanhushoivassa on häilyvä. Julkisen vallan vastuut on määritelty laeilla, mutta niitä siirretään erilaisin sopimuksin yrityksille, järjestöille ja perheille eli yksityisille toimijoille. Tällainen sopimuksiin perustuva julkisen ja yksityisen hoivan sekamuoto on omaishoidon tuki. Tarkastelen omaishoidon tukea saavien hoivaajien ja hoivan tarvitsijoiden markkinapalveluiden käyttöä omaishoidon viranomaisten kertomana. Tavoitteena on pohtia sitä, millaisina omaishoitajat kuvataan hoivapalveluiden kuluttajina. Kunta on yhä enemmän yksityisiin palveluihin ohjaaja ja yhä vähemmän palveluiden tarjoaja ja tuottaja. Näin ollen omaishoitaja tai hoivan tarvitsija on markkinapalvelujen hankkija, julkisella tuella tai ilman. Omaishoitajilla ja hoivan tarvitsijoilla ei ole käytännössä mahdollisuutta jättäytyä palveluiden ulkopuolelle, ja vaihtoehdot joista valita, ovat hyvin rajatut. Lopputuloksena on vastuullistetut hyvinvointivaltiokansalaiset, joilla on hyvin vähän mahdollisuuksia valita ja vaikuttaa palveluiden tarjoajiin, määrään ja laatuun. Kun palveluiden sijaan tarjotaan verovähennyksiä ja palveluseteleitä, jotka kattavat yleensä vain pienen osan palveluiden aiheuttamista kustannuksista, on vaarana, että taloudellinen eriarvoisuus lisääntyy.