Abstract
Tämä sosiaalityön alaan paikantuva väitöstutkimukseni kartoittaa valtayhteiskuntaan integroitunutta kannabiksen käyttöä ja kannabiksen kotikasvatusta ilmiönä Suomessa. Tutkimustehtävänäni on tuoda kannabiksen kanssa tekemisissä olevien ihmisten ääni osaksi sekä huumetutkimuksen että -politiikan keskusteluja. Lähestyn kannabiksen kanssa tekemisissä olemista poststrukturalistisen hallinnan analytiikan teoriakehyksessä. Hallinnalla tarkoitan käyttäytymistä ohjaavia (conduct of conduct) valtakäytäntöjä. Foucault’lainen jälkistrukturalismi toimii tutkimuksen metateoriana, mutta sen pääasiallinen teoreettinen viitekehys on hallinnan analytiikka. Lisäksi tutkimus ammentaa huumeiden käytön normalisaatiota koskevasta tutkimuskirjallisuudesta.
Tutkimusaineisto muodostuu 18 teemahaastattelusta ja se on analysoitu kerronnallisen asemointianalyysin avulla. Keräsin aineiston vuonna 2020 koronapandemian alkumetreillä, mikä vaikutti haastattelujärjestelyihin. Kerronnallinen asemointi kiinnittää tutkimukseni kertojan näkökulmaan, tehden ajallisen ulottuvuuden sekä toisaalta subjektipositioiden rakentumisen tarkastelut mahdollisiksi. Tutkimus pitää sisällään haastateltavien kertomuksia heidän kannabishistorioistaan aina 1990-luvulta vuoteen 2020 saakka.
Rajaan tarkasteluni valtayhteiskuntaan integroituneeseen kannabiksen kanssa tekemisissä olemiseen hallinnan kohteena, sekä kannabista käyttävien ihmisten asemoitumiseen hallintavallan ja normalisaation ristipaineessa. Tutkimuksen lähtökohtana ovat kolme tutkimuskysymystä: 1. Millaiset rationaliteetit ja totuuskäsitykset ohjaavat valtayhteiskuntaan integroitunutta kannabiksen kanssa tekemisissä olemista? 2. Miten kannabista käyttävät ihmiset kuvaavat kokemaansa hallintavaltaa? Ja 3. Millaiset tekijät ohjaavat valtayhteiskuntaan integroituneissa elämäntilanteissa kannabista käyttävien ihmisten subjektifikaatiota? Yhteiskunnallinen kannabisilmiö on punoutunut tiiviisti ajallisuuteen ja tilallisuuteen: sen poliittiset määrittelyt ja ratkaisupyrkimykset ovat vaihdelleet historian eri vaiheissa ja eri valtiot suhtautuvat kannabisongelmaan monilla tavoilla myös paraikaa.
Tutkimustuloksissa kuvaan kannabiksen kanssa tekemisissä olemisen rationaliteetteja, kokemuksia hallinnan käytänteistä sekä ajassa muovautuvaa, kannabista käyttävää kansalaissubjektia. Väitän, että vaikka kannabiksen käyttö yleistyy Suomessa ja viitteitä kannabiksen käytön normalisaatiosta on nähtävillä, ei suomalainen huumepoliittinen ilmapiiri ole vielä 2020-luvulla irroittautunut kannabiksen kanssa tekemisissä olemiseen liittyvästä häpeäleimasta. Tutkimuksen hallinnananalyyttinen teoriakehys ohjaa erityisesti vallankäytön tarkasteluun, joka näkyy tutkimuksessani kannabiksen käyttöön kohdistuvan puuttumisen kriittisenä puntarointina.
Analyysini tuo esiin, että kannabiksen kriminalisointi ohjaa kannabista käyttäviä ihmisiä tasapainottelemaan julkisten ja piilotettujen elämänalueiden välillä sosiaalisen ulossulkemisen ja kontrollitoimien kohteeksi joutumisen välttämiseksi. Vallitsevat huumepoliittiset olosuhteet puolestaan ohjaavat kannabista käyttävien ihmisten subjektiasemointia paikantumaan valtayhteiskunnan ja marginaaliposition väliin. Kokemusulottuvuus näyttäytyy tutkimuksessani kannabisilmiön ymmärtämistä syventävänä: tutkimukseni ihmiset jäsentävät kannabisilmiötä omalla tavallaan ja määrittelevät uudelleen sitä koskevaa käsitteistöä. Kannabisilmiötä koskeva yleinen sanasto hahmottuu haastateltavien näkökulmasta instituutiolähtöisenä, eivätkä kannabista käyttävät ihmiset tunnista siitä omaa tilannettaan.
Tutkimuksellani haluan tuoda keskusteluun valtayhteiskuntaan integroituneen kannabiksen käytön esimerkkitapauksena, jonka kohdalla viranomaistyön eettisen harkinnan merkitys korostuu. Puuttumisen yhteydessä kannabista käyttäviin ihmisiin kohdistuu kategorisointia, joilla nimetään sosiaalista poikkeavuutta. Valtayhteiskuntaan integroitunut kannabiksen käyttö korostaa viranomaisvallan eettismoraalisen harkinnan merkitystä, ja osaltaan lisää tarvetta huumepolitiikan uudistamisentarpeita koskevalle keskustelulle.
Tutkimusaineisto muodostuu 18 teemahaastattelusta ja se on analysoitu kerronnallisen asemointianalyysin avulla. Keräsin aineiston vuonna 2020 koronapandemian alkumetreillä, mikä vaikutti haastattelujärjestelyihin. Kerronnallinen asemointi kiinnittää tutkimukseni kertojan näkökulmaan, tehden ajallisen ulottuvuuden sekä toisaalta subjektipositioiden rakentumisen tarkastelut mahdollisiksi. Tutkimus pitää sisällään haastateltavien kertomuksia heidän kannabishistorioistaan aina 1990-luvulta vuoteen 2020 saakka.
Rajaan tarkasteluni valtayhteiskuntaan integroituneeseen kannabiksen kanssa tekemisissä olemiseen hallinnan kohteena, sekä kannabista käyttävien ihmisten asemoitumiseen hallintavallan ja normalisaation ristipaineessa. Tutkimuksen lähtökohtana ovat kolme tutkimuskysymystä: 1. Millaiset rationaliteetit ja totuuskäsitykset ohjaavat valtayhteiskuntaan integroitunutta kannabiksen kanssa tekemisissä olemista? 2. Miten kannabista käyttävät ihmiset kuvaavat kokemaansa hallintavaltaa? Ja 3. Millaiset tekijät ohjaavat valtayhteiskuntaan integroituneissa elämäntilanteissa kannabista käyttävien ihmisten subjektifikaatiota? Yhteiskunnallinen kannabisilmiö on punoutunut tiiviisti ajallisuuteen ja tilallisuuteen: sen poliittiset määrittelyt ja ratkaisupyrkimykset ovat vaihdelleet historian eri vaiheissa ja eri valtiot suhtautuvat kannabisongelmaan monilla tavoilla myös paraikaa.
Tutkimustuloksissa kuvaan kannabiksen kanssa tekemisissä olemisen rationaliteetteja, kokemuksia hallinnan käytänteistä sekä ajassa muovautuvaa, kannabista käyttävää kansalaissubjektia. Väitän, että vaikka kannabiksen käyttö yleistyy Suomessa ja viitteitä kannabiksen käytön normalisaatiosta on nähtävillä, ei suomalainen huumepoliittinen ilmapiiri ole vielä 2020-luvulla irroittautunut kannabiksen kanssa tekemisissä olemiseen liittyvästä häpeäleimasta. Tutkimuksen hallinnananalyyttinen teoriakehys ohjaa erityisesti vallankäytön tarkasteluun, joka näkyy tutkimuksessani kannabiksen käyttöön kohdistuvan puuttumisen kriittisenä puntarointina.
Analyysini tuo esiin, että kannabiksen kriminalisointi ohjaa kannabista käyttäviä ihmisiä tasapainottelemaan julkisten ja piilotettujen elämänalueiden välillä sosiaalisen ulossulkemisen ja kontrollitoimien kohteeksi joutumisen välttämiseksi. Vallitsevat huumepoliittiset olosuhteet puolestaan ohjaavat kannabista käyttävien ihmisten subjektiasemointia paikantumaan valtayhteiskunnan ja marginaaliposition väliin. Kokemusulottuvuus näyttäytyy tutkimuksessani kannabisilmiön ymmärtämistä syventävänä: tutkimukseni ihmiset jäsentävät kannabisilmiötä omalla tavallaan ja määrittelevät uudelleen sitä koskevaa käsitteistöä. Kannabisilmiötä koskeva yleinen sanasto hahmottuu haastateltavien näkökulmasta instituutiolähtöisenä, eivätkä kannabista käyttävät ihmiset tunnista siitä omaa tilannettaan.
Tutkimuksellani haluan tuoda keskusteluun valtayhteiskuntaan integroituneen kannabiksen käytön esimerkkitapauksena, jonka kohdalla viranomaistyön eettisen harkinnan merkitys korostuu. Puuttumisen yhteydessä kannabista käyttäviin ihmisiin kohdistuu kategorisointia, joilla nimetään sosiaalista poikkeavuutta. Valtayhteiskuntaan integroitunut kannabiksen käyttö korostaa viranomaisvallan eettismoraalisen harkinnan merkitystä, ja osaltaan lisää tarvetta huumepolitiikan uudistamisentarpeita koskevalle keskustelulle.
Original language | Finnish |
---|---|
Qualification | Doctor of Social Sciences |
Awarding Institution |
|
Supervisors/Advisors |
|
Award date | 27 Nov 2024 |
Place of Publication | Rovaniemi |
Publisher | |
Electronic ISBNs | 978-952-337-448-5 |
Publication status | Published - 8 Nov 2024 |
MoEC publication type | G4 Doctoral dissertation (monograph) |
Field of science
- Social policy
- Social work