Sosiaalityöntekijöiden asemoituminen ja ammatillinen pääoma pandemian alkuvaiheessa

Research output: Contribution to journalArticleScientific

Abstract

Koronaviruspandemialla ja sen leviämisen ehkäisemiseksi tarkoitetuilla rajoituksilla oli merkittäviä vaikutuksia sekä sosiaalityöhön, sen tekemisen reunaehtoihin, että sosiaalityön asiakkaiden elämäntilanteisiin. Sosiaalityön perustehtävä pandemiaoloissa on kuten muulloinkin: hyvinvoinnin, sosiaalisen turvallisuuden, ihmisten oikeuksien ja yhdenvertaisuuden edistäminen ja ylläpitäminen (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014). Pandemia haastoi kuitenkin näiden peruslähtökohtien toteuttamisen. Sekä työn tekemisen että asiakkaiden elämän reunaehdot ja erilaiset hyvinvoinnit riskit lisääntyivät. Tilanne edellytti sekä toimintaympäristössä että sosiaalityössä tapahtuneiden muutosten analysoimista. Pandemian vaikutuksia arvioitaessa terveydenhuollon asiantuntijuus on korostunut sosiaalityön tiedontuotannon jäädessä vähemmälle. Analyysimme kohdentuu tähän tiedon tarpeeseen. Huomio kiinnitetään siihen, miten sosiaalityöntekijät asemoivat itseään, asiakkaitaan ja työtään pandemiaoloissa. Aineistonamme on sosiaalityöntekijöiden päiväkirjat (N=33), joissa he kirjoittavat kokemuksistaan sekä työssä kohtaamistaan ilmiöistä 16.3.–31.5.2020 välisenä aikana. Sosiaalityöntekijät pohtivat pandemian seurauksia oman asiantuntijuutensa näkökulmasta tuoden samalla näkyväksi pandemian ihmisille tuottamia sosiaalisia seurauksia. Analyysimme perustuu aiemmin julkaistuun artikkeliimme (Romakkaniemi ym. 2021). Tarkastelemme sosiaalityössä tapahtuneita muutoksia poikkeusolojen julistamisen alkuvaiheessa. Tutkimuksellinen kiinnostuksemme kohdentuu erityisesti sosiaalityöntekijöiden asemoitumiseen poikkeusoloissa, jonka näemme ilmentävän sosiaalityöntekijöiden ammatillista pääomaan. Kysymme, 1) miten sosiaalityöntekijät asemoivat pandemiaolojen alkuvaiheessa keväällä 2020 itseään, asiakkaitaan ja sosiaalityötä osana palvelujärjestelmää, ja 2) millaista ammatillista pääomaa asemoituminen ilmentää.

Tutkimuksemme osoittaa, että sosiaalityöntekijät asemoivat itseään uudelleen pandemian kaltaisissa työn reunaehtoja muuttavissa kriisitilanteissa. Poikkeusolot edellyttävät sosiaalityöntekijöiltä sopeutumista uuteen: kykyä arvioida tilannetta ja mukauttaa toimintaansa. Ammatillinen asemoituminen poikkeusoloissa edellytti sosiaalityöntekijöiltä oman osaamisensa sekä toimintamalliensa reflektiota. Sosiaalityön yhteneväinen arvopohja, ammatillinen tietoperusta, vastavuoroiset suhteet sekä vakiintunut asema palvelujärjestelmässä tulivat ilmi sosiaalityöntekijöiden päiväkirjoista edesauttavina tekijöinä uuteen tilanteeseen mukautumisessa ja ammatillisessa asemoitumisessa. Yhteiskunnallisissa poikkeusoloissa sosiaalityöntekijöiden ammatillisessa asemoitumisessa korostui ammatillinen pääoma, jonka sisältöjä jäsensimme sosiaalisen pääoman eri muotojen – sitovan, silloittavan ja linkittävän pääoman ‒ vahvistamisena ja mobilisoimisena. Sosiaalityön asiantuntijuus kulminoituu pandemian tuottamissa poikkeusoloissa eettis- moraalisena toimijuutena, sosiaalisten oikeuksien puolustajana asiakastyössä, palveluverkostossa ja yhteiskunnallisella tasolla. Tulokset tuovat esille sosiaalityöntekijöiden sopeutumiskyvykkyyden, kyvyn mukauttaa toimintansa tavalla, joka takaa haavoittuvimmassakin asemassa oleville ihmisille arkea tukevat palvelut poikkeusoloissa.
Original languageFinnish
Pages (from-to)539-548
Number of pages10
JournalYhteiskuntapolitiikka
Volume87
Issue number5-6
Publication statusPublished - 2022
MoEC publication typeB1 Article in a scientific magazine

Field of science

  • Social policy
  • Social work

Citation for this output