Sosiaaliala ja koronaviruspandemia: sosiaalialan ammattilaisille 2021 ja 2020 esitettyjen kyselyjen tuloksia

Tutkimuksessa tarkastellaan keväällä 2020 alkaneen globaalin koronaviruspandemian vaikutuksia sosiaalialan ammatilliseen työhön Suomessa. Raportin tarkoitus on tarjota kokonaisvaltainen yleisnäkymä siihen, millaisia muutoksia sosiaalialan ammattilaiset ovat kohdanneet työssään siinä tilanteessa, jossa globaali pandemia ja siihen kohdistetut vastatoimet ovat lävistäneet niin organisaatioiden, tiimien, työntekijöiden kuin asiakkaidenkin arjen. Monet muut ammattialat ja niiden edustamat ammattijärjestöt ovat julkisuudessa esittäneet huolensa työn vaikeutumisesta pandemia-aikana ja haasteiden lisääntymisestä asiakaskuntansa keskuudessa. Tämän tutkimuksen tehtävä on osaltaan lisätä näitä kysymyksiä koskevaa tietoa sosiaalialalta. Tutkimuksessa esitetään viisi tutkimustehtävää:

• Miten sosiaalialan ammattilaiset arvioivat työnkuvansa ja työn toteuttamisen tapojen muuttuneen pandemia-aikana?
• Miten ammattilaiset arvioivat asiakkaiden elämäntilanteiden ja heille palvelujen tarjoaminen muuttuneen?
• Miten ammattilaiset arvoivat pandemia-ajan vaikuttaneen työnsä kuormittavuuteen, työturvallisuuteen sekä työ- ja yksityiselämän tasapainoon?
• Miten ammattilaiset arvioivat oman alansa yhteiskunnallista asemaa ja arvostusta pandemia-aikana?
• Millaiset ammattilaisten vastaaja-, organisaatio- ja aluekohtaiset tekijät ovat yhteydessä heidän esittämiinsä arvioihin?

Tutkimus on luonteeltaan kyselytutkimus ja sen aineistona ovat vuosina 2020 (n=409) ja 2021 (n=439) sosiaalialan ammattijärjestö Talentian jäsenille sähköpostilinkkinä lähetetyt ky- selyt. Vastauksia saatiin kahtena vuonna yhteensä 848 vastausta (vastausprosentti <4 %). Vastaajien sukupuoli-, ikä- ja koulutusrakenne noudattelevat pääosin perusjoukon eli Talentian jäsenkunnan rakennetta. Raportissa esitellään ensisijaisesti 2021 kyselyn tuloksia ja vuoden 2020 kyselyn tuloksia esitellään vain sikäli kuin se tarjoaa vertailumahdollisuuksia pandemia-aikaisten trendien arviointiin. Analyysista nousee kuusi päätulosta:

1) Työn sisällöt ja työn toteuttaminen. Sosiaalialan työn sisällöt ovat pandemiasta huolimatta pysyttäytyneet verrattain samoina, mutta työn sisältöjen toteuttamisen tavat ovat muuttuneet nopeasti. Sosiaalialalla on pandemia-aikana toteutettu laajamittainen digiloikka. Ammattilaisten näkemykset joustavasta etätyön mahdollisuudesta ja etätyön toteuttamisen teknisistä reunaehdoista ovat kesällä 2021 positiivisia, joskin jännitteisiä. Vuodessa monet digitalisaatioon ja etätyöhön liittyvät ongelmat olivat korjaantuneet ja käytännöt parantuneet, mutta pääosa ammattilaisista kokee tarvitsevansa siihen edelleen merkittävää tukea.

2) Kollegiaalinen tuki ja johtaminen. Suurin osa sosiaalialan ammattilaisista on kokenut saavansa pandemia-aikana kollegiaalista tukea lähityöyhteisöltään ja tuntee yhteenkuuluvuutta ammattiyhteisöönsä. Ammattilaisten keskinäinen epävirallinen organisoituminen on ollut vähäistä ja työyhteisöissä on virittynyt monenlaisia ristiriitoja. Sosiaalialan lähityöyhteisöjä ja organisaatioita on johdettu pandemia-aikana pääosin hyvin. Työntekijöille tarjottuja ohjeistuksia pidetään pääosin riittävänä, mutta aikaa tutustua niihin on ollut liian vähän.

3) Asiakkaiden elämäntilanne. Ammattilaisten näkemysten mukaan palveluiden muutoksilla ja pandemia-ajalla yleisesti on ollut laajamittainen ja intensiivinen vaikutus sosiaalialan asiakkaiden elämäntilanteisiin. Asiakkaiden ongelmat ovat kasautuneet ja asiakkaita on pudonnut palvelujen piiristä. Pandemia-aika on vaikeuttanut merkittävästi asiakkaiden ongelmien ratkaisemista, mutta harvemmin on syntynyt henkeä vaarantavia tilanteita. Julkisuudessa esitetyt arvelut asiakkaiden vähentyneestä halukkuudesta ottaa vastaan tarjottuja palveluja tai väite asiakkaiden saapumattomuudesta sovittuihin tapaamisiin eivät analyysista tukea.

4) Palvelut, niiden jatkuvuus ja asiakastyön toteuttaminen. Sosiaalialan ammattilaisten tarjoamat palvelut ovat kokonaisuutena arvioiden jatkuneet koko pandemia-ajan. Palvelusektorien välillä esiintyy jonkin verran eroja tarjottujen palvelujen jatkuvuudessa ja katkoksissa. Asiakastyön toteuttaminen on vaikeutunut, mikä on johtunut merkittäviltä osin siitä, että yhteistyökumppanit ovat vähentäneet tai sulkeneet palvelujaan. Asiakkuudet ovat lisääntyneet kaikilla sosiaalialan palvelusektoreilla.

5) Työkuormitus, työturvallisuus sekä työn ja yksityiselämän tasapaino. Sosiaalialan ammat- tilaisten työkuormitus on lisääntynyt pandemia-aikana merkittävästi. Vuoden 2021 arviot työkuormituksesta ovat selvästi edellisvuotta synkempiä ja erityisesti merkittävää työkuormituksen kasvua kokeneet ovat lisääntyneet kaikilla sosiaalialan palvelusektoreilla. Ammattilaisten kokema turvattomuus on lisääntynyt pandemia-aikana ja edelleen arviot virustartuntoihin liittyvästä työturvallisuudesta ovat vuonna 2021 säännönmukaisesti heikommat kuin edellisvuonna. Ammattilaiset ovat pelänneet saavansa virustartunnan, mutta suurin huoli on ollut asiakkaan tai työkaverin tietämättään tartuttaminen. Myös työn ja yksityiselämän tasapaino on pandemia-aikana siirtynyt työelämän suuntaan: työpaine on lisääntynyt ja yli puolet vastaajista kertoi, ettei työaika riitä työtehtävien suorittamiseen. Etätyömahdollisuus on helpottanut erityisesti yksinhuoltajien ja muiden lapsiperheellisten työ- ja yksityiselämän välistä jännitettä. Nuorimmat ja yksinasuvat ammattilaiset ovat olleet olleet niin työkuormituksen, viruspelon kuin virukselta suojautumisen suhteen heikoimmassa asemassa.

6) Sosiaalialan, ammattilaisten ja asiakkaiden asema ja arvostus. Ammattilaisten mukaan pandemia-aika on laajamittaisesti heikentänyt sosiaalihuollon asiakkaiden tilannetta. Näke- mykset ovat synkistyneet pandemian alkuvaiheen jälkeen ja edelleen tultaessa kesään 2021. Pandemia-aika on myös heikentänyt sosiaalialan ammattilaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sosiaalialan ammattilaiset arvostavat työtään, mutta kokevat, että sen yhteiskunnallinen arvostus suhteessa sen kantamaan, usein näkymättömään kuormaan nähden hyvin heikkoa. Sosiaalialan ammattilaisten mukaan sosiaaliala ei näy eikä kuulu julkisuudessa, eikä sen ammattilaisten osaamista ole hyödynnetty pandemia-ajan ongelmia ratkaistaessa.

Yhteenvetona voi esittää, että sosiaaliala on pandemia-aikana pysyttäytynyt perustehtävässään. Asiakkaiden tilanteet ovat vaikeutuneet ja ammattilaisten työkuormitus kasvanut merkittävästi. Sopeutuminen uuteen tilanteeseen on ollut sosiaalialan organisaatioissa enemmän kuin haastavaa, mutta työtä on pyritty tekemään asiakkaan parhaan näkökulmasta ja tinkimättä työn eettisistä periaatteista. Pandemia-aika on osoittanut, että sosiaalialan ammattilaiset ja sosiaalipalvelut ovat pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan näkymätön, hiljainen ja viimesijainen perälauta, joka ansaitsee arvostuksensa. Palveluiden resursoinnista ja toimivuudesta on syytä pitää huolta niin kriisiaikoina kuin yhteiskuntien nousukausina.