Saamelainen museo? Tutkimus saamelaisen kulttuuriperinnön ontologisesta politiikasta

Tutkin väitöstutkimuksessani saamelaismuseota ja museon saamelaistamista kulttuuriperinnön ontologisen politiikan teoreettisessa viitekehyksessä. Ontologinen politiikka painottaa, kuinka todellisuuksia koostetaan käytäntöjen kautta ja siksi todellisuudet ovat kroonisesti moninaisia. Ymmärrän tutkimuksessani saamelaismuseon yhtenä kulttuuriperintökäytäntönä, joka edelleen omien käytäntöjensä koostaa kautta moninaisia saamelaisen kulttuuriperinnön ja saamelaismuseon todellisuuksia.
Tutkimukseni on sosiologian alan väitöskirja, mutta se paikantuu aiheensa, aineistonsa ja metodiensa kautta myös osaksi monitieteistä saamentutkimusta. Hyödynnän työssäni sekä saamentutkimuksen että sosiologista ontologisen politiikan teoriaa ja käsitteistöä ja osallistun molempien tutkimustraditioiden keskusteluihin niitä edelleen kehittäen.
Tutkimustani ohjaava teoreettinen pääkäsite on saamelaistaminen (SME sámáidahttit). Tutkimuksessani ymmärrän museon saamelaistamisen kaksisuuntaiseksi prosessiksi, jossa saamelaismuseo toisaalta yhteensovittaa ja muuntaa saamelaisia todellisuuksia ja saamelaista kulttuuriperintöä yleisesti tunnistettaviin muotoihin. Samanaikaisesti saamelaismuseo sopeuttaa ja muuntaa museota ja museokäytäntöjä vastaamaan saamelaisten ja saamelaisen kulttuuriperinnön alati muuttuviin tarpeisiin. Saamelaistaminen avulla saamelaismuseossa koostetaan ymmärrystä siitä, mikä on saamelaismuseo ja millaista on saamelainen museotyö, sekä monipuolistetaan ymmärrystä siitä, mikä tai millainen on museo ja mitä on saamelainen kulttuuriperintö.
Väitöskirjani koostuu neljästä osajulkaisusta sekä niiden tuloksia yhteen kokoavasta ja aihetta taustottavasta yhteenveto-osiosta, jossa rakennan tutkimuksen teoreettisen perustan, esittelen saamelaismuseon ja erityisesti Saamelaismuseo Siidan historiaa sekä avaan museoinstituution suhdetta kolonialismiin, dekolonialismiin ja indigenisaatioon, jota kutsun suomenkielisellä käsitteellä alkuperäiskansaistaminen.
Osatutkimukseni sitoo kokonaisuudeksi yhteinen empiria: kaikki osatutkimukseni käsittelevät Inarissa sijaitsevaa Saamelaismuseo Siidaa, jota lähestyn erilaisten museokäytäntöjen ja aineistojen kautta pyrkien tavoittamaan saamelaismuseon todellisuuksien moninaisuuden. Aineiston analyysimenetelmänä käytän teoriaohjaavaa laadullista sisällönanalyysia, jota olen sovittanut käytettäväksi erilaisten aineistojen kanssa. Ensimmäisessä osatutkimuksessa analysoin Saamelaismuseo Siidan toimintakertomuksia eli saamelaismuseon itse tuottamia historiallisia dokumentteja. Toisessa ja kolmannessa osatutkimuksessani aineistonani on Siidan ensimmäinen (1998–2021) päänäyttely ja siihen liittyvä arkistoaineisto. Neljännessä osatutkimuksessani käytän aineistona Siidan toista päänäyttelyä (2022–) sekä näyttelyn käsikirjoittajan ja yhden taitelijan kanssa käydyt tutkimukselliset vuoropuhelut.
Tutkimukseni tuo esiin, ettei ole vain yhtä saamelaismuseota, vaan saamelaismuseon ja sen koostaman saamelaisen kulttuuriperinnön todellisuudet ovat moninaisia. Tuotan tutkimuksellani uutta tietoa saamelaisesta museosta, saamelaisesta museohistoriasta, mutta myös laajemmin miten saamelaiset ovat kehittäneet omia saamelaisia instituutioita ja saamelaistaneet niitä omia tarpeitaan vastaaviksi. Samalla osallistun laajempaan kansainväliseen keskusteluun museon dekolonisaatiosta ja museokäytäntöjen muuttamisesta paremmin alkuperäiskansojen epistemologioita ja alkuperäiskansalähtöisiä käytäntöjä vastaaviksi.

Asiasanat: saamelaiset, museo, saamelaismuseot, ontologinen politiikka, käytännöt, saamelaistaminen, saamelainen kulttuuriperintö