Abstract
Tässä katsausartikkelissa tarkastelemme Parolan panssarimuseon perusnäyttelyä sekä vuoden 2023 Taisteleva Ukraina – Venäjän virhearvio? -näyttelyä kriittisen militarismitutkimuksen ja kriittisen museotutkimuksen teoreettisissa viitekehyksissä. Nostamme esiin infrastruktuuriin kätkettyjä militaristisia käytäntöjä ja väitämme, että Parolan panssarimuseon voi ymmärtää militarismin temppelinä Duncan Cameronin (1971) klassisen määritelmän mukaan. Argumenttimme pohjautuu etnografisiin havaintoihimme kahdesta museovierailusta vuonna 2023 sekä vierailuiden pohjalta kirjoittamamme tekstin esiin nostamiin reaktioihin. Vierailujen aikana tarkastelimme muun muassa näytteillepanoa, tilankäyttöä, aihepiiriä, museon kasvatuksellista roolia ja museovieraita. Kysymme, miten Parolan panssarimuseo ylläpitää ja luo kansallismielistä historiakäsitystä militaristisia tarkoituksia varten. Artikkelissa pohditaan myös sitä, kuinka Venäjän valtion aseellista hyökkäystä Ukrainaan on käytetty Suomen militarisoinnin oikeuttamiseen ja viholliskuvan ylläpitämiseen. Miksi militarisaatioprosessit tunnistetaan muualla, mutta ei omassa yhteiskunnassa? Väitämme, että Parolan panssarimuseo ylistää sotaa ja sotateknologiaa, luo viholliskuvia, epäinhimillistää vihollista ja samaan aikaa rakentaa museoalueesta lapsille leikkisää ympäristöä. Tarkastellessamme median reaktioita Parolan panssarimuseoon liittyviin kriittisiin pohdintoihimme päädyimme johtopäätökseen, että museon päätehtävä ei ole ylläpitää demokraattista keskustelua vaan tuottaa autoritaarista mielikuvaa museon toiminnasta kansallisena temppelinä.
Original language | Finnish |
---|---|
Pages (from-to) | 59-70 |
Number of pages | 12 |
Journal | Kosmopolis |
Volume | 54 |
Issue number | 3 |
DOIs | |
Publication status | Published - 2024 |
MoEC publication type | A2 Review article in a scientific journal |
Field of science
- International political science