Mielenterveyden kokemusasiantuntijuus: Kokemusasiantuntijuuden rakentuminen yksilöllisenä prosessina ja palvelujärjestelmän osana

Sosiaalipolitiikan alaan kuuluvassa tutkimuksessa tarkastellaan mielenterveyden kokemusasiantuntijuuden rakentumista. Tutkimus paikantuu kunnallisen mielenterveystyön yksiköiden kontekstiin ja kokemusasiantuntijuuden asemaan sen puitteissa. Kokemusasiantuntijuuden kehittymistä tarkastellaan kokemusasiantuntijoina toimivien henkilöiden yksilöllisenä prosessina sekä kiinnittymisenä kunnallisen mielenterveystyön palvelujärjestelmään. Mielenterveyden kokemusasiantuntijuuden rakentumista lähestytään omakohtaiseen mielenterveyden haasteiden kohtaamiseen ja toipumisen kokemuksiin perustuvana elämänvaiheiden jatkumona. Samalla huomioidaan se, että kokemusasiantuntijuus rakentuu vuorovaikutteisessa suhteessa yhteiskuntaan ja mielenterveystyön palvelujärjestelmään. Tutkimuksessa vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Miten kokemusasiantuntijuus rakentuu henkilökohtaisena prosessina? 2. Miten kunnallisen mielenterveystyön rakenteet ja toimintakulttuurit määrittävät kokemusasiantuntijuutta?

Tutkimus koostuu kolmesta tieteellisestä artikkelista ja yhteenveto-osasta. Teoreettisena viitekehyksenä on kontekstuaalinen sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimus paikantuu sosiaalipoliittiseen asiakkaiden aseman muutosta ja mielenterveyden kokemusasiantuntijuuden rakentumista ja ulottuvuuksia käsittelevään tutkimustraditioon. Tutkimusaineisto koostuu viidestä fokusryhmäkeskustelusta, joihin osallistui 28 henkilöä. Analyysi on toteutettu aineistolähtöisesti.

Tutkimustulokset kuvaavat mielenterveyden kokemusasiantuntijuuden rakentumista henkilökohtaisena prosessina, jossa ilmenevät mukana olevien henkilöiden joukon heterogeenisuus ja kokemusasiantuntijaksi ryhtymisen yksilölliset syyt. Kokemusasiantuntijoille yhteistä on halu auttaa muita mielenterveyden haasteita kohdanneita ja vaikuttaa hoitojärjestelmän piirissä koettuihin epäkohtiin. Tutkimustulokset osoittavat myös, että kunnallisten mielenterveystyön yksiköiden rakenteilla ja toimintakulttuureilla on vaikutusta kokemusasiantuntijuuden rakentumiselle. Organisaatioiden vakiintuneet rakenteet ja ammattilaisten ammattiasemiin perustuvat valtasuhteet määrittävät osaltaan kokemusasiantuntijoiden toiminnan rajoja sosiaali- ja terveysalaa ohjaavien säädösten rinnalla.