Abstract
Viro liittyi Euroopan unioniin vuonna 2004. Viro oli jo tätä ennen solminut unionin kanssa assosiaatiosopimuksen, jonka perusteella sisämarkkinavapauksia koskevia sääntöjä tuli soveltaa Viron ja jäsenvaltioiden välillä jo 31.12.1999 lähtien. Viron tuleminen osaksi sisämarkkinoita laittoi liikkeelle lähes kaksikymmentä vuotta kestäneen oikeudellisen prosessin, jossa lukuisat virolaiset varustamoyhtiöt yrittivät saada korvauksia Suomen valtiolta vuosina 2001–2004 eurooppaoikeuden vastaisesti perittyjen väylämaksujen johdosta. Tämä pitkä prosessi sai ilmeisesti lopullisen päätöksensä korkeimman oikeuden tuomioilla KKO 2017:84 ja KKO 2019:70. Tässä artikkelissa selitetään, mikä merkitys eurooppaoikeudellisilla periaatteilla (erityisesti tehokkuusperiaatteella) oli korkeimman oikeuden tuomioissa, ja arvioidaan, mikä on näiden periaatteiden yleisempi merkitys kansallisen lainkäytön näkökulmasta. Artikkelin näkökulma on pedagoginen ja asianajollinen. Näin ollen artikkelissa pidättäydytään korkeimman oikeuden ratkaisuiden arvioinnilta ja varsinaisten normatiivisten kannanottojen esittämiseltä, pois lukien joitakin reunahuomautuksia liittyen acte clair- ja acte éclairé oppeihin.
| Original language | Finnish |
|---|---|
| Pages (from-to) | 1013-1028 |
| Journal | Defensor legis : Suomen asianajajaliiton äänenkannattaja |
| Volume | 100 |
| Issue number | 6 |
| Publication status | Published - 7 Dec 2020 |
| MoEC publication type | A1 Journal article-refereed |
Keywords
- eurooppaoikeus
- tehokkuusperiaate
- ennakkoratkaisupyyntö
- valtion vahingonkorvausvastuu
- korkein oikeus
Field of science
- Law