Keskustellaan lastensuojelusta: Tutkimus Helsingin Sanomissa vuosina 1990–2020 käydystä lastensuojelun julkisesta keskustelusta

Sosiaalityön tutkimusalaan kuuluva väitöskirjatutkimukseni käsittelee lastensuojelun julkista keskustelua. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa Helsingin Sanomissa vuosina 1990–2020 käydystä lastensuojelun julkisesta keskustelusta. Tutkimusaineisto koostuu 1 451 Helsingin Sanomissa vuosina 1990–2020 julkaistusta kirjoituksesta, joita olen analysoinut aineistolähtöisesti sisällönanalyysin keinoin. Tutkimus rakentuu kolmesta tulkinnalliselta lähestymistavaltaan, tutkimusasetelmaltaan ja metodologialtaan itsenäisestä osatutkimuksesta. Ensimmäinen osatutkimus käsittelee sitä, miten lastensuojelusta on keskusteltu ja miten sanomalehden toimitukselliset käytännöt muokkaavat lastensuojelun julkista keskustelua. Toinen osatutkimus antaa vastauksia siihen, mitä teemoja lastensuojelukeskustelussa esiintyy ja miten teemojen esiintyminen on muuttunut. Kolmas osatutkimus kuvaa, ketkä lastensuojelusta keskustelevat ja mistä he keskustelevat. Tutkimuksen teoreettinen taustoitus rakentuu lastensuojelun, julkisuuden ja median käsitteistön kokonaisuudesta.

Analyysi osoittaa, että Helsingin Sanomissa vuosien 1990–2020 aikana käyty lastensuojelun julkinen keskustelu on lisääntynyt, keskustelun aiheet ovat monipuolistuneet ja kiinnostus lastensuojelua kohtaan on kasvanut. Lastensuojelun järjestämiseen ja lastensuojelun yhteiskunnallisen aseman ja roolin määrittymiseen halutaan vaikuttaa entistä useammin julkisen keskustelun välityksellä. Tutkimus tuo näkyväksi, että Helsingin Sanomissa lastensuojelusta keskustelevat niin kansalaiset, lastensuojelun asiakkaat kuin eri alojen asiantuntijat. Osallistumiseen vaikuttaa keskustelijan yhteiskunnallinen asema. Tutkimus osoittaa, että keskustelijan aseman ja mahdollisen taustaorganisaation takia, kaikki keskusteluun osallistuvat eivät voi tasavertaisen avoimesti tuoda lastensuojelun ilmiöitä julkisiksi. Lastensuojelusta keskustelevat pääsevät useimmin yhteisymmärrykseen lapsen etuun ja oikeuksiin sekä lastensuojelun resursseihin liittyvissä kysymyksissä. Sen sijaan lastensuojelun normiperustaan ja lastensuojelupalvelujen laatuun liittyvien kysymysten käsittelyssä keskusteluissa ilmenee enemmän eriäviä näkemyksiä.

Tutkimuksen luotettavuutta tarkasteltaessa on otettava huomioon tutkimusaineiston laatu. Tutkimuksessa on analysoitu vain yhden sanomalehden kirjoituksia, joihin perustuen analyysit on toteutettu. Tämä haastaa tulosten yleistämisen laajemmin kaikkeen lastensuojelun keskusteluun, varsinkin sosiaalisen median kanavilla käytyyn keskusteluun. Kattava tutkimusaineisto kolmen vuosikymmenen ajanjaksolta ja sen analysointi kolmen eri asetelman avulla antavat kuitenkin luotettavan ymmärryksen lastensuojelun julkisesta keskustelusta Helsingin Sanomissa.