Abstract
Luontokato on globaali ongelma, jonka ratkomiseen tarvitaan kaikkia toimijoita ja laajaa keinovalikoimaa. Ekologiset kompensaatiot on osana lieventämishierarkiaa esitetty eräänä keinona ehkäistä luontokatoa. Lieventämishierarkian soveltaminen erityisesti osana maankäytön suunnittelua on keskeistä, sillä kaavoitus tarkastelee maankäyttöä kokonaisvaltaisesti niin rakentamisen kuin luonnonarvojen osalta. Kaavoituksen avulla kyetään tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti tärkeitä viheralueita sekä niiden välisiä yhteyksiä ja samalla optimoimaan luonnonarvoja parantavia toimia. Lieventämishierarkiaa ei kuitenkaan ole tarvittavalla tavalla integroitu maankäytön suunnittelujärjestelmää koskevaan sääntelyyn. Uuden luonnonsuojelulain myötä ekologiset kompensaatiot mahdollistavat uudenlaisen tavan edistää luonnon kokonaisheikentymättömyystavoitetta. Artikkelissa käydään läpi maankäytön suunnittelun kannalta keskeisen sääntelyn tilaa lieventämishierarkian ja ekologisten kompensaatioiden osalta sekä tarkastellaan kunnan roolia hyvitysten tuottajana ja hyvityspankkitoimijana. Johtopäätöksenä korostetaan tarvetta integroida luontokadon hillintä ja koko lieventämishierarkia nykyistä paremmin osaksi maankäytön suunnittelua ja sen sääntelyä. Lisäksi olisi tärkeää siirtyä pistemäisestä luonnonarvojen suojelusta kohti kokonaisvaltaisempaa luonnonarvojen turvaamista.
| Original language | Finnish |
|---|---|
| Pages (from-to) | 168-213 |
| Number of pages | 46 |
| Journal | Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja |
| Volume | 2023 |
| Issue number | XVI |
| Publication status | Published - 3 Jan 2024 |
| MoEC publication type | A1 Journal article-refereed |
Field of science
- Social and economic geography
- Environmental sciences
- Social policy
- Business and management