Diplomista ylioppilaskokeeseen: taito- ja taideaineiden ylioppilaskokeen valmistavan näyttökokeen kehittäminen

Eduskunnan joulukuussa 2024 hyväksymän lain mukaisesti ylioppilaskokeeseen osallistuvilla on syksystä 2029 alkaen mahdollisuus suorittaa taito- ja taideaineiden ylioppilaskoe musiikin, liikunnan ja kuvataiteen opetettavissa aineissa. Osana koetta on suunniteltu olevan valmistava taitoja osoittava näyttö, jota pilotoidaan kevään 2026 aikana. Tutkimusryhmä Pusa–Junttila–Huhmarniemi tekevät tutkimusta, jonka kysymykseksi on asetettu: Millaiset taito- ja taideaineiden valmistavan näytön käytännönjärjestelyt ovat kokonaisuuden kannalta mahdollisia ja mielekkäitä? Tutkimusryhmän näkökulma kiinnittyy erityisesti kuvataiteen toteutukseen, mutta tutkimuksessa käsitellään jossain määrin myös musiikin ja liikunnan valmistavan näytön käytännönjärjestelyjä. Aihe sivuaa taito- ja taideaineiden arvioinnin ja yhdenvertaisuuden kysymyksiä. Tutkimusryhmän jäsenet edustavat eri yliopistoja ja näkökulmia. Pusa toimii Aaltoyliopistossa Taiteen ja median laitoksen opetusvastaavana. Huhmarniemi on Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan apulaisprofessori ja opetuksen varadekaani. Junttila väitteli joulukuussa 2025 Jyväskylän yliopistosta aiheesta, joka liittyi lukion teatteridiplomiin. Pusa ja Huhmarniemi toimivat asiantuntijoina taito- ja taideaineiden ylioppilaskoetta valmistelevassa työssä. Siirtymä lukiodiplomiaineista kirjoitettavaksi aineeksi on taito- ja taideaineiden kannalta iso muutos. Meneillään oleva muutos tulee oletettavasti vaikuttamaan näiden opetettavien aineiden arviointikäytänteisiin ja ehkä painotukset opetuksessakin muuttuvat jonkin verran, vaikka opetussuunnitelma ja tavoitteet pysyvät samana. Ylioppilaskoeaineeksi siirtyminen on herättänyt monia kysymyksiä ja keskustelunaiheita, kuten pohdinta valtakunnallisista yhteisistä opetusmateriaaleista, opetuksen laadukkaista materiaaleista ja välineistä, oppiaineen luonteen ja painotuksien ytimen tarkastelun, arvioinnin kohteiden ja arvinnoin toteuttamisen kysymykset. Osa keskusteluaiheista on ammattikunnan ja tutkijoiden yhteisellä rajapinnalla, jotkin aiheet liittyvät erityisesti koulutuksenjärjestäjän ja viranhaltijoiden tehtävien kirkastamiseen. Keskusteluaiheen ehdottajat näkevät laajan moniammatillisen keskustelun ja kysymysten tarkastelun tarpeelliseksi. Keskustelu koskee ehkä taito- ja taideaineisden lisäksi lukioopetusta laajemminkin, koska yhteiset opetus- ja osaamisalueet esimerkiksi äidinkielen ja historian oppiaineiden kanssa avautuvat uusiin suuntiin ylioppilaskirjoitusten myöstä. Keskeinen jännite ja oivallus Keskustelu summatiivisen (oppimisen päättävä) ja formatiivisen (oppimisprosessin aikainen) arvioinnin välillä on ajoittain kärjistynyt, kun ne asetetaan vastakkain hyvänä ja huonona. Tutkimuksessa painottuu usein formatiivisen, oppimista tukevan arvioinnin merkitys. Esimerkiksi kuvataiteen opetuksessa arviointi nähdään parhaimmillaan vuorovaikutteisena ja osallistavana prosessina, joka tukee oppilaan toimijuutta. 206 Tällöin arviointi ymmärretään jatkuvana oppimisen seuraamisena ja dokumentointina sekä tavoitteisiin kytkeytyvänä yhteistyönä opettajan ja oppijan välillä. Formatiivinen arviointi tarjoaa tukea koko oppimisprosessin ajan, kun taas summatiivinen arviointi kokoaa ja kuvaa oppimisen tuloksia. Yliopillaskokeen on tarkoitus olla päättöarviointi, joka tekee näkyväksi opiskelijan lukioopintojen aikana muodostuneen ainekohtaisen oppimisen tulosta, jolloin tulosta voidaan hyödyntää myös korkeakouluvalinnoissa. Keskustelunaihetta ehdottavan tutkimusryhmän tutkimus kuvaitaiteen ylioppilaskokeen valmistavan näytön pilotoinnin aikana kerätystä kyselyaineistosta pyrkii tukemaan kokeen kehittämistä toimintatutkimuksellisella otteella. Tutkimusaineistona toimii valmistavan näytön pilotoinnin aikana kerättävä kyselyaineisto, jonka tarkoitus on tukea valmistavan näytön käytännön järjestelyjen kehittämistä. Tutkimuslupa pilotointia koskevan kyselyaineiston tutkimukselliseen hyödyntämiseen on haettu ja saatu Ylioppilastutkintolautakunnalta. Lukioilla on mahdollisuus pilotoida valmistavaa näyttöä keväällä ja syksyllä 2026, mutta syksyllä saatavat kyselytulokset rajataan tutkimusaineiston ulkopuolelle aikataulullisista syistä. Ne tulevat kuitenkin hyödynnetyksi taito- ja taideaineiden ylioppilaskoetta kehittävän jaoston työssä. Aiheesta aukeaa useita muita kysymyksiä, joita tulevissa tutkimuksissa olisi hyvä käsitellä. Ylioppilaskoeaineen aseman voi nähdä tukevan aineen asemaa ja arvostusta. Oppiaineiden statuksen muutoksella on ounasteltavasti vaikutus myös taito- ja taideaineisden opettajien työhön ja tämän tutkimuksellinen tarkastelu olisi ammatti-identiteetin ja opettajakoulutuksen kannalta kiinnostavaa. Vuoropuhelun herättäminen Taito- ja taideaineiden ylioppilaskokeiden lakivalmisteluvaiheessa Opetushallitus teetti selvityksen (Vepsä, 2024), josta nousee esille viiden maan (Australia, Bulgaria, Irlanti, Pohjois-Irlanti ja Italia) kuvataiteen oppiaineessa järjestettävät ylioppilaskoetta muistuttavat kokeet. Tutkimusryhmä käyttää tätä kansainvälistä materiaalia kyselyaineiston peilauspintana. Yhdenvertaisuuden näkökulmaa koskevassa tarkastelussa kyselyaineistoa reflektoidaan suhteessa Ylioppilastutkintolautakunnan noudattamiin yhdenvertaisuuden periaatteisiin. Karlsson Häikiön (2021) mukana formatiivinen arviointi ja oppilaiden osallistaminen ovat edelleen haasteellisia kuvataiteen opetuksessa Ruotsissa, koska koulutusjärjestelmä suosii yksilöllistä oppimista, mikä rajoittaa yhteisöllistä oppimista ja arviointia. Tästä nousee kysymys: tuleeko kuvataiteen ylioppilaskoe painottamaan yksilöllistä oppimista myös Suomessa ja millainen tila jää oppimisen yhteisöllisille ulottuvuuksille. 207 Taide- ja taitoaineiden alalla julkaistaan runsaasti tutkimusta, jossa suhtaudutaan kriittisesti oppiaineiden arviointiin ja kansallisiin kokeisiin. Erimerkiksi Clark-Fookes (2025) tuo esiin, että arvioinnin standardisointipyrkimykset voivat heikentää arvioinnin validiteettia taideaineissa, jolloin arviointi ei enää mittaa sitä, mikä taiteessa on olennaista, kuten luovuutta ja ilmaisua. Tähän liittyy keskeinen kysymys siitä, miten arvostella luovuutta ja ilmaisua? Arvioinnin on todettu ohjaavan opetusta prosessikeskeisyydestä kohti lopputulosten korostumista (Graham, 2019). Tähän huolenaiheeseen liitty kysymys, miten taito- ja taideaineiden prosessimaiselle luonteelle jää tilaa? Ylioppilaslautakunta on koulutusjärjestelmämme harvoja tahoja, joka puhuu arvostelusta, kun opetuksen yhteydessä on totuttu puhumaan arvioinnista. Arvostelu ja arviointi ovat osittain erilaiset diskurssit, jotka tässä muutostyössä tulevat lähelle toisiaan. Tutkimusryhmän on tarkoitus palvella taito- ja taideaineiden ylioppilaskoetta kehittävän jaoston työtä ja tätä kautta tukea lukiokoulutuksen laatua. Pilotointiin osallistuvien lukioiden antaman palautteen jäsentynyt tutkimuksellinen hyödyntäminen varmistaa osaltaan lukioissa toimivien opettajien näkökulman kuulemisen osana kehitystyötä. Tutkimusryhmä uskoo, että aineistosta ja sen reflektiomateriaaliin peilaamisesta nousee esille myös laajempia taito- ja taideaineiden arviointiin ja yhdenvertaisuuden kysymyksiin liittyviä seikkoja. Taito- ja taideaineiden ylioppilaskokeiden yhdenvertainen toteuttaminen ja valtakunnallisesti yhdenmukainen arvostelu tuovat toisen asteen ja korkeakoulujen väliseen nivelvaiheeseen lukiodiplomia vahvemman elementin, jonka roolia valintakokeissa on mielekästä tarkastella jo ylioppilaskokeen valmisteluvaiheessa. Taito- ja taideaineiden siirtyminen ylioppilaskokeen piiriin on historiallinen muutos paitsi kyseisten aineiden osalta, myös ylioppilatutkinnon kannalta, johon tulee uudenlaisia komponentteja esimerkiksi nyt kaavaillun valmistavan näytön myötä. Ohjelmistokehitystyö, jota digitaalisen ylioppilaskokeen myötä on kehitetty, saa sekin nyt uusia haasteita ratkottavaksi. Lähteet Clark-Fookes, T. (2025). Arts education’s wicked problem: tensions between reliability and validity in arts assessment. Arts Education Policy Review, 115. https://doi.org/10.1080/10632913.2025.2515044 Graham, M. (2019). Assessment in the visual arts: Challenges and possibilities. Arts Education Policy Review, 120(3), 175-183. https://doi.org/10.1080/10632913.2019.1579131 208 Karlsson Häikiö, T. K. (2021). Potentials and problem areas in assessment in visual arts education in Sweden. Educare, (2), 68–112. https://doi.org/10.24834/educare.2021.2.4 Vepsä, J. (2024). Yleissivistävän toisen asteen tutkintoon sisältyviä kokeita, suorituksia ja näyttöjä kuvataiteen oppiaineessa (Selvitys). Ylioppilastutkintolautakunta. https://www.ylioppilastutkinto.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents /Kartoitus_eri_maiden_kuvataiteen_kokeista__suorituksista_ja_n%C3%A4yt %C3%B6ist%C3%A4.pdf