Arktinen taide avauksena kulttuuriseen kestävyysmurrokseen

Arktisen taiteen käsite on käytössä sirkumpolaariseen arktiseen alueeseen liittyvässä taiteen tutkimuksessa ja taidemaailman keskusteluissa. Perinteisesti arktisella taiteella on ollut etnografinen leima ja se on liitetty alueen alkuperäiskulttuureihin. Tänään käsitteellä viitataan nykytaiteeseen, joka lähestyy arktisen alueen ajankohtaisia teemoja sekä heijastaa, jatkaa tai uusintaa alueen kulttuuriperintöä. Käsite on tietoisesti otettu käyttöön taiteen dekolonisaation välineeksi osana taideperustaista toimintatutkimusta, joka on tähdännyt arktisen alueen taide- ja kulttuuritoiminnan kestävyyteen nopeasti muuttuvalla arktisella alueella. Tämä katsaus tarkastelee arktiseen taiteeseen liittyviä kulttuuri-, alue- ja koulutuspoliittisia teemoja viimeaikaisessa tutkimuskirjallisuudessa ja keskusteluissa. Näkökulmia ovat arktisen taiteen dekolonisaatio, pohjoiset tietämisen tavat, kulttuurinen kestävyysmurros, tukijärjestelmät ja taidekoulutus. Kun ympäristökriisit, luonnonvarahankkeet ja kaupungistuminen muuttavat koko arktista aluetta, nähdään arktisen taiteen tunnistaminen ja resursointi tärkeänä kestävyysmurroksen vipuvoimana Suomessa ja muualla arktisella alueella.