Alue, elinvoima ja sukupuolten työnjako – ohjelmatekstien ja tilastojen vertailua

Suomen Euroopan Unionin jäsenyyden myötä alueiden kehittämisessä on siirrytty ohjelmaperusteiseen aluepolitiikkaan, jossa projektit ovat kehittämisen instrumentti. Kilpailu rahoituksesta järjestää alueen työtä ja taloutta. Samanaikaisesti sukupuolten työnjaon vallitessa ja alueiden kilpaillessa keskenään aluekehittämisvaroista tämä kaikki on tarkoittanut paikallista sukupuolittunutta taloutta, joka on järjestänyt sukupuolten työtä ja paikkoja alueella. Artikkeli on yhteiskuntatieteellinen sosiologian ja sukupuolentutkimuksen käsitteistöön perustuva näkökulma alueen elinvoimaan empiirisenä kohteenaan Lapin maakuntasuunnitelmat vuosilta 2009 ja 2014 sekä Lapin väestöä, työvoimaa, työssäkäyntiä ja työllisiä kuvaavat tilastot. Analysoin aineistoja erikseen ja yhdessä retorisesti ja sisällöllisesti sekä vertaan
niitä keskenään.
Artikkeli osoittaa sen, kuinka alueen tulevaisuuden elinehtojen suunnittelussa tilastollisen tiedon käyttö on vähentynyt entisestään. Tämä kertoo muutoksesta strategisesta alueesta kohti ”konsulttialuetta”, jossa maakunnan strategisen kehittämisen rinnalle on noussut alueen markkinointi rahoituksen saamista varten.
Suunnitelmien sisällöt ja esitystavat ovat muuttuneet rahan anomisesta ja arvottamisesta myyntipuheeksi eli ”pitchaukseksi”, jossa tunteisiin vaikuttamisesta eli affekteista on tullut osa aluetaloutta. Tämä tekee aluetaloudesta affektitaloutta piilottaen vallitsevan ja suhteellisen muuttumattoman sukupuolten työnjaon, sen erot ja järjestykset.