Väitös: Ikääntyvien oma inhimillinen pääoma osaksi syrjäseutujen yhteisöllisyyttä

Description

Yhteisöllisyys ja merkitykselliseksi koettu ympäristö vahvistavat syrjäseuduilla ikääntyvien identiteettiä ja voimavaroja. Paikalliskulttuurin ja sosiaalisen pääoman lisäksi ikääntyvän oma inhimillinen pääoma tulisi saada osaksi yhteisöllisyyttä, jotta se muodostuu ikääntyvän voimavaraksi, ilmenee YTL Eevi Jaakkolan tuoreesta väitöstutkimuksesta.

Ikääntyvän yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämiseen ja avun tarpeisiin on haettu vastausta lähiyhteisöjen vuorovaikutuksesta ja kansalaisyhteiskunnan toiminnasta. Eevi Jaakkola pureutuu tuoreessa väitöstutkimuksessaan ikäihmisten kokemuksiin yhteisöllisyydestä voimavarana sekä yhteenkuuluvuuden toteutumisen muotoihin ja ehtoihin. Jaakkola haastatteli väitöstutkimukseensa pienen pohjoisen ja syrjäisen paikkakunnan paikalliskulttuurissa eläviä vuosina 1935–1936 syntyneitä taivalkoskelaisia.

Jaakkolan tutkimustulokset osoittavat, että ikääntyvien voimavaroja ja identiteettiä vahvistaa sellainen yhteisöllisyys, jossa on mukana runsaan paikalliskulttuurin ja sosiaalisen pääoman lisäksi myös ikääntyvän omaa inhimillistä pääomaa. Ikääntyneelle on tärkeää saada kokea olevansa hyväksytty, arvostettu ja kuuluvansa joukkoon. Yhteisyyden kokemuksessa on myös tärkeää, että yksilön persoonallisuuden erityispiirteet tulevat hyväksytyksi.

– Kun yhteisöön kuulumisen ja hyväksytyksi tulemiseen liittyy tunne siitä, että yksilö on tullut kuulluksi, sen merkitys sosiaalisen tuen perusfunktiona vahvistuu, ja se aktivoi jakamaan yhteisössä vastavuoroista tukea. Tämä ilmenee yhteisöllisiin asioihin vaikuttamisena ja yksilön vapautena valita toimijuutensa yhteisöissä, Jaakkola tarkentaa.


Eläkkeelle siirtyminen, "kolmas ikä" ja myöhäisvanhuus

Eevi Jaakkolan haastattelemat ikääntyvät ihmiset elävät ikäkautta, josta hän käyttää nimitystä "kolmas ikä". Kyseessä on eläkkeelle siirtymisen ja myöhäisvanhuuden väliin jäävä ikäkausi. Kolmatta ikää kuvastaa elämänvaihe, joka on työstä vapaa, mutta erilaisten arkisten askareitten ja vapaa-ajan aktiviteettien rakenteistama.

Jaakkolan mukaan ikääntyminen tulisi yhteiskuntapolitiikassa nähdä jatkumona, jossa työntekijöiden ikääntyminen, kolmas ikä ja myöhäisvanhuus niveltyisivät yhteen. Lisäksi yksilölliset hyvinvointisuunnitelmat, jotka korostavat eläkkeelle jäävien liikuntaa elämäntapana, tulee Jaakkolan mukaan vahvistaa käyttöön.

– Aktiivinen toimijuus ja huolenpito itsestä, eksistentiaalinen kokemus elämästä sekä erilaisista verkostoista syntynyt yhteisöllisyys kannattelee ikääntyneitä myöhäisvanhuuteen, Jaakkola summaa.

Yhteisöllisyyden kannalta olisi Jaakkolan mukaan myös toivottavaa, että vapaaehtoistyötä, järjestö- tai muuta kansalaistoimintaa harrastavat toimijat perustavat edelleenkin itselleen tärkeitä ryhmiä ja osa heidän lisääntyneestä vapaa-ajastaan käytetään asuinpaikkakunnan ja koko yhteiskunnan asioiden seuraamiseen, vaikuttamiseen ja kehittämiseen.