Teknologiaosaaminen tulee vammaissosiaalityöhön

Description

Teknologiaosaaminen tulee vammaissosiaalityöhön

Palvelujen sähköistämiselle ja tietojärjestelmien kehittämiselle on asetettu merkittäviä tavoitteita hallitusohjelmasta lähtien. Teknologian soveltamisesta sosiaalihuollossa on kuitenkin vain vähän tutkittua tietoa.

Yleiseksi tavoitteeksi on asetettu sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio. Teknologinen kehittäminen sosiaalityössä ei ole kuitenkaan tapahtunut samatahtisesti terveydenhuollon kanssa.

eSosiaalityön maisterikoulutus -hankkeessa huomioidaan sosiaalityössä tarvittava teknologiaosaaminen. Euroopan sosiaalirahaston ja ELY-keskuksen lisäksi hanketta rahoittavat Oulun kaupunki, Kainuun sosiaali- ja terveystoimen kuntayhtymä sekä Oulunkaaren kuntayhtymä.  Koulutuksen toteuttaa Lapin Yliopisto.

Sosiaalityön teknologiaosaaminen tarkoittaa sosiaalitieteellisestä näkökulmasta tapahtuvaa teknologian käyttöä, sekä toimimista ja tutkimusta teknologiaa hyödyntävissä sosiaalialan palvelu- ja kehittämisprosesseissa. Teknologiaa tarkastellaan esimerkiksi osallisuuden näkökulmasta.

Vammaissosiaalityössä teknologiaosaamista tarvitaan jo vammaisten asiakkaitten erilaisten teknologiasuhteitten tunnistamiseksi. Kaikilla vammaisilla ihmisillä ei ole samanlaisia tietoja, taitoja, kykyjä tai haluja teknologian käyttöön. Palvelutarvearvioinneissa tulisi kartoittaa asiakkaan teknologiset voimavarat, suhteet, tarpeet ja toiveet eli teknologiaosallisuus. Palvelusuunnitelmaan voidaan kirjata, mikäli asiakkaan tarpeisiin ja toiveisiin vastaa joiltakin osin sähköinen asiointi.

Palvelujen sähköistäminen liittyy samaan aikaan käyttäjälähtöisesti kansalaisten tarpeisiin ja odotuksiin, sekä järjestelmätasolla talouteen ja toiminnan tehostamiseen. Sähköisten palveluiden ajatellaan toimivan parhaiten ennaltaehkäisevissä ja perustason sosiaalipalveluissa. Yksilöllisiin tarpeisiin perustuen sähköisillä palveluilla voi kuitenkin olla mahdollisuuksia myös erityisosaamista vaativissa sosiaalityön tehtävissä.

Sosiaalipalvelujen sähköistämisessä on huomioitava sosiaalityön tehtävät, sekä menetelmälliset ja eettiset kysymykset. Palveluja sähköistettäessä tulee varmistua osallisuuden aidosta toteutumisesta esimerkiksi kehitysvammaisten henkilöiden osalta. Myös näkövammaisten erityistarpeet sähköisten palvelujen suhteen tulee huomioida.

Sähköisiä palveluja voitaneen hyödyntää sosiaalityön asiakasprosessissa aina yhteydenottamisesta arviointiin. Käyttäjien tarpeisiin perustuva joustava palvelumuotoilu voi vahvistaa vammaisen ihmisen toimijuutta. Yhä useammasta voi asiakasosallisesti tulla kehittäjäasiakas. Myös joidenkin vammaisten lasten ja nuorten oma osallisuus voi vahvistua esimerkiksi sosiaalisen median tai pelillistämisen hyödyntämisen avulla.

Nykyiset sosiaalityön tietojärjestelmät ovat jääneet asiakkaille lähinnä mysteeriksi. Työntekijöiden näkökulmasta tietojärjestelmät ovat ennemmin määrittäneet sosiaalityötä kuin sosiaalityön tehtävät tietojärjestelmiä. Valikoidun, tutkitun ja ajantasaisen tiedon linkittäminen avoimempaan tietojärjestelmään mahdollistaisi sekä tietoperustaisen asioinnin että sosiaalityön. Toimivan sovelluksen avulla asiakas ja työntekijä voivat työskennellä ja kirjoittaa yhdessä.

Palvelutarvearvioon ja asiakassuunnitelmaan perustuen asiakas voisi sähköisessä järjestelmässä jopa valita itse palvelunsa tai vähintään palveluntuottajansa, sekä antaa palautetta. Sähköisistä palveluista voisi olla apua myös virka-ajan ulkopuolella. Pitkien välimatkojen alueilla asiakkaat voisivat saada sähköisesti sekä vertaisapua kokemusasiantuntijoilta että erityisosaamista ammatillisilta asiantuntijoilta.  ”Virtuaaliset työpöydät” auttaisivat sosiaalityöntekijöitä vahvistamaan ja ylläpitämään osaamistaan.

Vammaisten ihmisten näkökulmasta palvelujen sähköistäminen voi tarjota mahdollisuuksia sekä ennaltaehkäisevää ohjausta ja neuvontaa tai kevyttä palveluohjausta tarvitseville itseohjautuville asiakkaille, mutta yksilöllisesti myös paljon palveluja tarvitseville asiakkaille. Toisaalta osa vammaisista voi syrjäytyä teknologisoituvassa yhteiskunnassa.

Vammaissosiaalityön teknologiaosaamiselle on tarvetta. Tämä edellyttää vammaisten ihmisten kokemustiedon ja vammaissosiaalityön erityisosaamisen yhdistämistä. Tarvitaan lisää, myös monialaisissa ja yhteistoiminnallisissa prosesseissa tapahtuvaa kehittämistä, kokeilua ja tutkimusta. eSosiaalityön maisterikoulutus tarjoaa mahdollisuuksia teknologian tarkastelemiseen myös vammaisten ihmisten ja vammaissosiaalityön näkökulmasta.

Kirjoittaja on sosiaalityöntekijä YTT, joka työskentelee Lapin Yliopistossa yliopistonlehtorina eSosiaalityön  maisterikoulutus -hankkeessa.