Mistä imua Helsingille?

Description

Turistit löysivät Tukholman ja Kööpenhaminan – miksi Helsinki ei kiinnosta?

Suomessa matkailua pidetään puuhasteluna. Muualla se on isoa bisnestä.

Turistibussit piirittävät Senaatintoria. Aukion keskellä Helsingin kaupungin harvahampainen matkailumaskotti hyppelee ympäriinsä, vilkuttelee ja halailee lapsia. Vihreän maskottipuvun sisällä on viileänäkin kesänä niin kuuma, että työvuoro kestää vain 20 minuuttia kerrallaan.

Torilla on väkeä monesta maasta. Saksalaisperhe ottaa yhteiskuvaa selfie-kepillä, Tuomiokirkko taustallaan. Risteilyalukselta saapuneet amerikkalaiset hämmentyvät, kun dollarit eivät kelpaa jäätelökioskilla. Kun jäätelö vihdoin saadaan ostettua, lokki varastaa sen.

Kaikki tämä voi vaikuttaa hieman huvittavalta, mutta oikeastaan kyse on Suomelle äärimmäisen tärkeästä asiasta. Matkailu voisi olla uusi Nokia.

Artikkeliin liittyvät

•  
  Briteille markkinoidaan matkoja "jäätyneeseen helvettiin" – eli Suomeen 2.8.2015

Työ- ja elinkeinoministeriön tilaaman matkailutilinpidon tulokset julkistettiin maaliskuussa 2015. Matkailun osuus bruttokansantuotteesta on noussut viidessä vuodessa (2007–2012) 2,3 prosentista 2,5:een. Nokian osuus oli parhaimpina aikoina noin neljä prosenttia.

Harva tietää, että matkailu tuottaa jo nyt suuremman osan Suomen bruttokansantuotteesta kuin maatalous tai pankit.

"Eihän meillä täällä länsimaissa enää tehdä paljon mitään", sanoo Johan Edelheim. Hän on Lapin yliopiston matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin johtaja.

Edelheim tarkentaa, että yhteiskuntana olemme käyneet läpi agraari- ja teollisuusvaiheen. Nyt meneillään ovat palvelu-, tieto- ja elämysvaiheet. Emme valmista kosketeltavia esineitä, vaan pikseleitä ja kokemuksia.

Matkailua ei voi ulkoistaa muualle. Se on myös ala, jossa ihmiskontaktit ovat tärkeitä. Vaikka matkailijat ostavat lentolippunsa nykyään itse internetistä, paikan päällä he haluavat henkilökohtaista asiakaspalvelua.

Vuonna 2013 matkailualalla työskenteli 140 000 ihmistä. Suuri osa heistä on nuoria.

Mutta ei tässä kauheasti selkään taputtelun aihetta ole. Jos verrataan naapurimaihin, Suomella ei matkailussa mene hyvin – eikä varsinkaan Helsingillä.

Ulkomailta tulleiden matkailijoiden yöpymisten määrässä Helsinki on kaukana Tukholmasta ja Kööpenhaminasta.

Eikä vain hotelliöiden määrässä, vaan niiden kasvuvauhdissa.

Vuodesta 2007 vuoteen 2014 ulkomaisten yöpymisten määrä Kööpenhaminan hotelleissa kasvoi 67 prosenttia ja Tukholmassa 33 prosenttia. Helsingissä kasvua ei ollut lainkaan.

 

Miksi?

Venäläiset ovat muodostaneet suurimman ryhmän Suomeen tulevista matkailijoista. Ruplan arvon heikentyessä heidän määränsä on romahtanut.

Tilanteen odotetaan kohentuvan. Meneillään oleva kriisi kuitenkin alleviivaa sitä, että Suomi ei ole onnistunut houkuttelemaan matkailijoita kattavasti eri maista.

Olemme luottaneet lähinnä maantieteelliseen sijaintiimme. Jos jotain onkin muualle onnistuttu myymään, se on ollut Lappi revontulineen ja joulupukkeineen.

Myös liikematkailu on vähentynyt, kun taloudella menee surkeasti.

Suomessa matkailun edistämistä hoitaa Visit Finland, entiseltä nimeltään Matkailun edistämiskeskus. Valtion rahoittaman organisaation budjetti on noin 10 miljoonaa vuodessa. Se ei ole kovin paljon siihen nähden, että viime vuonna ulkomaalaiset matkailijat jättivät maahamme yli neljä miljardia euroa.

Toisaalta ei ole juuri olemassa keinoja tutkia matkailunedistämisen tehokkuutta. Visit Sweden saa 17 miljoonaa valtiolta, mutta Ruotsissa vaaditaan, että sen täytyy hankkia myös saman verran yksityistä rahaa. Siksi kokonaisbudjetti on noin 30 miljoonaa. Norjassa vastaava organisaatio saa suoraan valtiolta meihin nähden nelinkertaisen summan.

Maria Rannanlahti ja Julia Kasurinen kävelevät vihreät infoliivit päällään hitaasti Rautatieasemalta kohti Keskuskatua. "Tätä on niin sanottu helppikävely", Kasurinen sanoo. Liian nopeasti porhaltavaa matkailuneuvojaa turisti ei tohdi pysäyttää.

Kasurinen ja Rannanlahti ovat työskennelleet kesäkuun alusta alkaen Helsinki- helppeinä eli kaupungille jalkautuneina matkailuneuvojina. Päivän aikana he neuvovat usein satoja matkailijoita. Jos työpari päivystää rautatieasemalla, heiltä kysytään junalippujen ostamisesta. Mutta myös siitä, miten ovet avautuvat (vetämällä, eivät ole automatisoituja), kummalta puolelta Vantaanjokea kannattaa lähteä melomaan (ei aavistustakaan) ja mistä saisi porokebabia (Kauppahallista).

Matkailijat eivät ole mikään yhtenäinen joukko, jota kiinnostavat samat asiat. Joku haluaa rauhoittua, toinen bilettää.

 

"Vaatii myös vähän pelisilmää nähdä, minkä hintaista ravintolaa voi suositella", Kasurinen sanoo.

Jos joku etsii edullista paikkaa, helpit saattavat ehdottaa vaikka puuroaamiaista Kauppatorilla, Katajanokan Eurohostellia tai Vaasankadun baareja.

"Vaikka siinäkin pitää olla tarkka, kenelle Kallion tiettyjä alueita suosittelee. Usein sanonkin, että siellä näkee vastakohtia", Kasurinen tarkentaa.

Suomessa toivotaan turistiryntäystä Aasiasta. Sieltä tulevien matkustajien määrä on ollut hienoisessa kasvussa. Silti tekemistä on vielä paljon. Esimerkiksi Finnairin kyydissä Aasiasta Helsinki-Vantaalle lentävistä vapaa-ajan matkustajista noin 90 prosenttiä jatkaa saman tien matkaansa – usein muualle Eurooppaan.

Juuri nämä rikkaat aasialaisturistit mielessään matkailualan toimijat ovat aloittaneet Stop Over -ohjelman. Tulevaisuudessa Finnair tarjoaa Aasiasta Eurooppaan lentäville halvempia lippuja, jos he jäävät joksikin aikaa Suomeen. Välipysähdykselle matkailualan yritykset räätälöivät tuotepaketteja ja teemaohjelmia.

Tulevaisuudessa yhä suurempi osa turisteista on iäkkäitä ja kotoisin suurkaupungeista. Suomen luontoa halutaan myydä heille luonnollisen luksuksen ja hyvinvoinnin lähteenä.

Mutta jos kaikki matkailijat ohjataan saaristoon ja Lappiin nauttimaan luontoelämyksistä, kuinka käy Helsingin?

Pääkaupunkiseudun matkailusta puhuttaessa on viime vuosina keskitytty Guggenheimiin. Museota on perusteltu pääosin sen tuomilla turisti- ja rahavirroilla. Visit Finlandin kehitysjohtaja Kristiina Hietasaari sanoo, että Guggenheim olisi erittäin hyvä lisä Helsingin matkailulle, varsinkin jos rakennus on arkkitehtuurisesti vaikuttava.

Sen sijaan Johan Edelheim pitää Guggenheimia typeränä ideana. Hänen mielestään matkailukokemuksen onnistumiseksi vieraiden ja vastaanottajien on "pelattava samaa peliä". Hän tarkoittaa, että Guggenheimin rakentaminen ei muuta Helsinkiä taidekaupungiksi.

"Silloin pitäisi myös opettaa kaikki taksikuskit keskustelemaan taiteesta", Edelheim sanoo. Jos suuri osa helsinkiläisistä vastustaa hanketta, on lopputulos hänen mielestään outo.

Toisaalta: Bilbaossa 95 prosenttia asukkaista oli etukäteen museohanketta vastaan.

Edelheim ei ylipäätään kannata sellaisten palvelujen kehittämistä, jotka on suunnattu vain yhdelle kohderyhmälle.

"Ei ole järkeä rakentaa uusia kylpylöitä, jos ne eivät ole samalla myös kaupunkien uimahalleja."

Helsinki-Vantaasta luodaan idän ja lännen lentoliikenteen solmukohtaa, mutta pääkaupunkiin saavutaan myös mereltä.

Tänä kesänä satamissa pysähtyy yli 250 kansainvälistä risteilyalusta. Vaikka matkustajat ehtivät viettää Helsingissä vain muutaman tunnin, jättävät laivaturistit kaupunkiin melkein 30 miljoonaa euroa vuosittain. Siksi heihin panostetaan: heille on koottu oma matkailuesitteensä, ja kaupungin turistineuvojat odottavat isoja laivoja valmiina satamissa.

Tämä on niin sanottua perusturismia. Risteilymatkustajilta kerättyjen tietojen perusteella he ovat pitäneet Helsingistä – vaikka jotkut heistä ovatkin luulleet olleensa Tukholmassa.

Perusturismi ei kuitenkaan ole vastaus siihen, miten matkailusta ja Helsingistä tehdään uusi Nokia. Mikä on?

Helsingin matkailumarkkinoinnista vastaavan yhtiön toimitusjohtaja Tuulikki Bäcker sanoo, että kaupungin brändiä olisi syytä selventää. "Koska me olemme pääkaupunki, kaikki haluaisivat näkyä viestinnässämme. Tarkkaan rajattu, yhtenäinen viesti olisi kuitenkin paras."

Bäcker ei kuitenkaan osaa oikein sanoa, mikä se viesti on.

"Brändityöryhmämme on vasta aloittanut työnsä, ja nyt mietimme, että mikä kärki tulee olemaan."

Kysyttäessä toimitusjohtaja tarkentaa, että mahdollisia markkinointiteemoja voisivat olla luonto, design tai sauna.

Monet puhuvat siitä, että matkailualalla tarvittaisiin enemmän yhteistyötä. Ja toden totta: tällä hetkellä matkailuvaikuttajat tuntuvat lähinnä syyttelevän toisiaan siitä, että asiat eivät toimi.

Bäckerin mukaan yksi syy alhaisiin matkailijamääriin on se, että kaupungin majoituskapasiteetti ei ole viime vuosina kasvanut. "Jos ei ole tarjontaa, ei ole myöskään kysyntää."

Visit Finlandin Kristiina Hietasaari tarkentaa, että erityisen vaikeaa Suomesta on löytää tarpeeksi korkeatasoisia hotelleja ja elämyksiä.

"Suomi on useimpien matkailijoiden mielestä lähtökohtaisesti kallis maa. Siksi tänne matkustavat saattavat olla erittäin hyvin toimeentulevia. Koska suomalaisille itselleen riittää kolmen tähden perustaso, emme kehitä palvelujamme tarpeeksi laadukkaiksi", Hietasaari toteaa.

Matkailu- ja ravintolapalveluja edustava MaRa ry pitää omaa tonttiaan hyvin hoidettuna, mutta toiminnanjohtaja Timo Lappi on viime aikoina arvostellut uusia jakamistalouden muotoja, kuten Ravintolapäivää ja Airbnb-toimintaa eli nettivälitteistä yksityismajoitusta. Molemmat vievät hänen mukaansa tuloja perinteisiltä alan yrittäjiltä.

Eniten matkailu- ja ravintola-alan yrittäjiä kuitenkin risoo korkea verotus ja tiukka sääntely. Esimerkiksi sunnuntaisin maksettava tuplapalkka sulkee monet ravintolat pyhäpäivänä. Käytäntö tuntuu vanhentuneelta: kuinka moni ravintola-alan työntekijöistä pyhittää enää sunnuntaita lepopäiväksi? Voisiko korvauksen vaikka puolittaa ja ulottaa koskemaan myös lauantaita? Ehkä aukiolot sitten jakautuisivat tasaisemmin.

Hietasaari sanoo, että ruokakulttuuri on Suomessa kehittynyt paljon. "Tarjonta ei ole enää pelkästään lohta ja poroa. Haasteita kuitenkin riittää siinä, löytävätkö matkailijat näitä uusia, hyviä paikkoja. Monet niistä ovat kesällä kiinni."

Onhan se hieman hassua: markkinointi nostaa esille nuoria, kunnianhimoisia keittiömestareita ja heidän ravintoloitaan, mutta monet paikat sulkevat ovensa juuri parhaaseen turistiaikaan. Pääkaupunkiseudun Michelin-tähdillä palkituista ravintoloista vain yksi on auki läpi kesän, vaikka Helsingissä on eniten matkailijoita juuri heinä–elokuussa.

Selvästikään ravintoloitsijat eivät näe itseään matkailutoimijoina.

Yhteistyölle siis todella olisi tarvetta. Erilaisia työryhmiä ja lausumia on kyllä riittänyt. Jo vuonna 2006 kauppa- ja teollisuusministeriön matkailustrategiassa todettiin, että on "olennaisen tärkeää kehittää alan toimijoille yhteinen sähköinen kauppapaikka".

Sieltä turistit voisivat ostaa erilaisia matkailutuotteita, kuten luontoretkiä tai kiertokävelyjä. Sähköistä kauppapaikkaa on pidetty mukana erilaisissa toimenpideohjelmissa lähes kymmenen vuotta.

Sen toteutusta ei kuitenkaan ole edes aloitettu.

Monissa maissa on kokonainen matkailuministeriö. Suomessa matkailuasioista vastaa ministeriötasolla täysipäiväisesti vain yksi ihminen, työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Nina Vesterinen.

Tutkija Edelheimin mukaan tämä kuvastaa sitä, kuinka Suomessa pidetään yllä vanhentuneita rakenteita. "Kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan meillä ei ole poliittista ymmärrystä eikä halua edistää matkailua", hän sanoo.

Useat tutkimukset maailmalta todistavat, että mitä enemmän yrittäjät tekevät yhteistyötä valtion ja toistensa kanssa, sitä enemmän kaikki tienaavat.

Ehkä kaikista tärkeintä olisi kehittää kaupunkia sellaiseksi, että asukkailla on siellä hauskaa. Hyviin bileisiin halutaan mukaan kauempaakin.

Kaupungin henki kuitenkin syntyy tavallisten ihmisten teoissa, ei komiteoissa.

Esimerkiksi Ravintolapäivä syntyi parin kaverin ajatuksesta tehdä itselleen ja ystäväpiirilleen hauska tapahtuma. Se on saavuttanut valtavan suosion helsinkiläisten keskuudessa.

Tapahtuma palkittiin myös Vuoden matkailuteko -kilpailun yleisöäänestyksessä vuonna 2014.

Jopa jotkut Helsingissä poikkeavat kansainväliset risteilyalukset suunnittelevat nykyään aikataulunsa Ravintolapäivän perusteella. Juttuja ilmiöstä on ollut kymmenissä ulkomaisissa viestimissä.

Mitä turistit sitten kaipaavat, kun heidät on saatu houkuteltua Helsinkiin? Ehkä helppityöparilla on tähän vastaus, auttavathan he matkailijoita päivittäin.

Kasurinen nostaa esiin pyöräilyn. Turistit kyselevät polkupyörien vuokrauksesta usein, mutta tarjonta on vähäistä. Kaupunkipyörille olisi ilman muuta tarvetta.

"Ja toki myös paremmille pyöräteille. Baana on ihana, mutta kun lähtee Kallioon päin, tilanne on huonompi. Eivät matkailijat halua ajaa autojen seassa Hämeentiellä", Kasurinen toteaa.

Sekä pyöräily että Ravintolapäivä ovat leimallisesti hipsterikulttuuria – joka tosin on valtavirtaistunut nopeasti.

Visit Finland on nostanut Suomeen suuntautuvan matkailun pääkohderyhmäksi "luovat humanistit".

Kaupunkitutkija Richard Florida on tutkinut luovaa luokkaa ja paikkakuntien houkuttelevuutta. Floridan teorioiden mukaan luova luokka haluaa asua kaupungeissa, joissa erilaisuus kukoistaa.

Tällaisiin kaupunkeihin myös Helsingin havittelemat luovat humanistit haluavat matkustaa.

Mikäli Floridan teorioihin uskotaan, tulisi Suomen matkailua ajatellen esimerkiksi ottaa Suomeen enemmän maahanmuuttajia ja parantaa seksuaalivähemmistöjen asemaa. Suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus kun ovat luovalle luokalle tärkeitä arvoja.

Myös valtioneuvosto on linjannut periaatepäätöksessään matkailusta, että on tärkeää panostaa kielten ja kulttuurien opiskeluun sekä houkutella enemmän maahanmuuttajia työskentelemään matkailualalla.

Helsingin pitäisi siis olla paikka, jossa "asioita tapahtuu".

Guggenheimin yhteydessä muistetaan aina puhua Bilbaon ihmeestä. Mutta Bilbaossa ei vain rakennettu museota. Siellä keksittiin koko kaupunki uudestaan. Pelkästään haisevan joen puhdistamiseen käytettiin yli miljardi euroa. Lisäksi kehitettiin julkista liikennettä.

Helsinki on jo nyt jatkuvassa muutoksessa. Viime vuosina kaupunkiin on syntynyt paljon uutta, elävää kaupunkikulttuuria. Ravintolapäivän lisäksi on Siivouspäivä, Flow-festivaali, Kallio Block Party, Teurastamon ruoka-alue ja vaikka mitä. Suuri osa tapahtumista on juuri elokuussa, parhaalla turistikaudella.

Helsingin kulttuurijohtaja Stuba Nikula on ehdottanut, että pääkaupungin pitäisi markkinoida elokuuta turisteille tapahtumien superkuuna, joka huipentuu Helsingin Juhlaviikkoihin. Myös start-up-tapahtuma Slush pitäisi hänen mukaansa siirtää loppukesään.

Markus Jokela HS

 

Satoe ja Midori Tohi olivat liikkeellä polkupyörillä.

Matkailualalla kuitenkin kaivataan isoja symboleita ja konkreettisia investointeja. Juuri sellainen Guggenheim olisi.

Jo pidempään on kuitenkin puhuttu myös eräästä toisesta uudistuksesta.

Rautatieyhteyden mahdollistava tunneli Tallinnasta Helsinkiin toisi Baltian maat ja myös Keski-Euroopan uudella tavalla lähelle. Se olisi myös konkreettinen panostus ekologiseen matkailuun.

"Tulevaisuuden kannalta on tärkeää päästä pois lentokoneaddiktiosta," Edelheim sanoo. Lentolippujen hinnat eivät tule aina olemaan näin halpoja.

Etäisyys Helsingin ja Berliinin välillä on 1 600 kilometriä. Hyvillä raiteilla matkustusajassa voitaisiin kilpailla lentämisen kanssa – kun matkaan pääsisi suoraan kaupungin keskustasta.

Suomen maabrändi ei ole yhtä tunnettu kuin Ruotsin. Nokiaakin luultiin usein japanilaiseksi. Tanska taas on onnistunut brändäämään itsensä modernin ruokakulttuurin kärkimaaksi.

Juuri siksi meillä yhteisponnistukset matkailun edistämiseksi ovat tarpeen. Helsinki on kaupunkina melko pieni ja nuori, jos sitä verrataan moniin maailman metropoleihin. Se voi olla myös vahvuus. Paikkana tämä on kompakti, moderni ja hallittavissa. Niinpä ei ole yllätys, että pääkaupunkiin saapuneet turistit lähinnä kiittelevät Helsinkiä.

Keskuskadulla Kasurinen ja Rannanlahti neuvovat Japanista tulleille Midori Tohille ja hänen kymmenvuotiaalle tyttärelleen Satoelle reitin luonnontieteelliseen museoon. He ovat Suomessa ensimmäistä kertaa, mutta eivät viimeistä.

"Aion lähettää Satoen suomalaiseen yliopistoon", Midori Tohi kertoo.

"Olen kuullut, että teillä on erinomainen koulutusjärjestelmä. On myös puhdasta ja turvallista, ja silti mahdollisuudet kaikkeen."